Floridan matka 3.3.-24.3.1996

Tästä matkasta on jo aikaa, joten kerron vain pääkohdat. Matkan tarkoitus oli käydä sukuloimassa ja muutenkin kiertää Floridaa kolme viikkoa. Suora lento Suomesta Miamiin kesti noin 10 tuntia. Miamista jatkoimme matkaa Midnight Sun Toursin bussilla Lake Forthiin, jossa  Kale oli meitä vastassa ja saattoi meidät ensimmäiseksi yöksi motelliin. Heillä oli juuri Elisabethin tytär käymässä New Jerseystä ja oli lähdössä kotiin seuraavana päivänä ja silloin me saimme vierashuoneen käyttöömme. Seuraavana päivänä Kale haki meidät Cadillacillaan. Söimme yhdessä ja sitten saatoimme Elisabethin tyttären lentokoneeseen.  Seuraavaksi vuokrasimme auton, sillä halusimme nähdä Floridaa päästä päähän. Ensimmäinen kohteemme olikin Ft. Lauderdaliin ja sen suurimmalle kirpputorille ja suuriin kauppoihin sen ympärille. Meille se oli silloin suuri tavarataivas. Valtavat määrät t-paitoja, kelloja, koruja ja kaikenlaista tavaraa. Samalla reissullä kävimme myös koko Floridan suurimmassa tavaratalossa= Sawgrass millsissä. Se kauppa oli valtava, siihen ei taida riittää yksi päivä sen kiertämiseen. Saman tyylinen kuin Ideapark Lempäälässä, mutta monikymmenkertainen kooltaan. Siihen aikaan Dollarin kurssi oli halpa. Ostimme tietysti farkkuja ja monlaista vaatetta, iltapukuja yms.

Ensimmäistä päivää Kalen ja Elisabethin kotona

Kirpputtori Floridan tapaan, tämä cawboy ostaa matkalaukkua

Kirpputoreilla tavaraa riittää, tosin uutta tavaraa.

Floridas Turnpike, eli maksullinen tie

Sitten teimme matkan Key Westiin. Osan matkasta ajoimme Floridas Turnpikea pitkin, eli maksullisen tie. Se on rauhallisempi ajaa, ei ole ruuhkainen kuten julkinen tie.  Tietysti meille kokemattomille helpompi ja halusimme ajaa Miamin ohitse "turnpikella".  Floridassa on helppoa ajaa autolla, kartat ovat helppolukuisia ja suunta on vain etelä-pohjoinen tai itä-länsi suuntainen. Siellä ei voi eksyä. Tietullin hinta oli silloin 25centtiä-75c. Key West on USA:n eteläisin kärki ja sieltä voi kuulemma kirkkaalla säällä nähdä Kuubaan asti. Bensa oli halpaa vain noin 1.17mk/gallona Silloin oli vielä markka-aika. Siltoja on saarelta toiselle on 44 ja pieniä saaria= keys on aina välissä. Ajoimme suoraan Key Westiin ja etsimme itsellemme majapaikkaa, mutta kuinka ollakaan kaupunki oli aivan täynnä, emme löytäneet motellia. Palasimme lähimmälle saarelle jossa oli motelli. Kyseessä oli Marathon ja motelli oli Ancor Lite Motel ja kuinka ollakkaan tämä oli Helsinkiläispariskunnan omistama motelli. Kyllä voi todella olla sattumaa. Kaikista mahdollisista motelleista matkalla osumme juuri suomalaispariskunnan omistamaan motelliin.  Oli kiva jutella suomeksi välillä ja he kertoivat meille missä kannattaa käydä syömässä jne. Menimmekin sitten syömään erääseen ravintolaan, joka mainoksessaan ilmoitti tarjoilevansa "sea-food". Tietysti, kun ympärillä on vain merta. Sisällä soi rokki kovalla mekastuksella ja etsimme hiukan rauhallisemman nurkan ja tilasimme kala-annokset, jotka maistuivat erinomaiselta. No viereen istuu jo vanhempi "jenkki"-pariskunta ja tilasivat myös ruokaa, ja hetken ruokaa maisteltuaan, mies tuumaa, ettei hänellä itseasiassa ole yhtään nälkä! Ja siinä samassa hän on jo siirtänyt kalansa ja ruokansa Karin lautaselle. En tiedä näyttikö Kari niin nälkäiseltä vai mitä. No, Kari söi hyvällä ruokahalulla tupla-aterian. Mies kertoi sitten meille, että hän itseasiassa halusi tulla vain "ryypylle", vaimo sanoi, että vain jos ensin syödään. Kyllä tuota juttua on naurettu. En tiedä tekisikö kukaan Suomessa noin, että siirtäisi oman ruokansa tuiki tuntemattomalle ja vielä vierasmaalaiselle. En usko.

 

Meidän vuokra-automme

Matkalla Key Westiin, pikku pysähdys matkalla

Siltaa on silmänkantamattomiin, vieressä silta, jonka hurrigane tuhosi joskus 1950 luvulla

Näitä pikku saaria on aina siltojen välissä= Keys

Anchorlite Motel oli Helsinkiläispariskunnan omistuksessa

No seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Key Westiin. Jätimme auton parkkipaikalle ja jatkoimme matkaa eräänlaisella kauppunkibussilla, jossa kuljettaja toimi oppaana, hän kertoi hauskasti kaupungin historiasta ja nähtävyyksistä.  Bussista sai jäädä omalla haluamallaan pysäkillä pois ja jatkaa matkaansa koska itse halusi. Key West on todella pieni kaupunki ja se on täynnä todella viehättäviä puutaloja. Poikkesimme aina välillä bussista ja kävelimme kaupungin viehättävää keskustaa. Kävimme mm samassa kapakassa, joka oli aikoinaan ollut Ernest Hemingwayn kantakapakka."Sloppy Joe´s Bar. Siellä olikin vauhdikas meininki heti aamutuimaan, rokki soi. Seuraavaksi lähdimme Hemingwayn museoon, ja taloon, jossa hän oli asunut. Hän rakasti kissoja ja talossa on edelleenkin todella paljon kissoja ja niitä ruokitaan ja hoidetaan edelleen, ne ovat kaikki Hemingwayn kissojen jälkeläisiä. Kävimme myös katsomassa meriakvaariota, jossa oli merikilpikonnia ja haikaloja. Kävimme myös sikari-tehtaassa/myymälässä. Key Westissä oli todella paljon nähtävää ja paljon amerikan historiaa. Ajoimme sitten suoraan takaisin Boynton Beachille, jossa Kale ja Elisabeth asuvat.

Tällä bussilla kiertelimme Key West´iä

Key West viehättävä pikkukaupunki

Täynnä historian havinaa

Kaupunki on täynnä tälläisiä vanhoja viehättäviä taloja

Hemingwayn museossa oli ihan pakko käydä

Hemingwayllä oli paljon kissoja joista siellä pidetään hyvää huolta, nämä ovat kaikki jälkeläisiä

Tämä on puu-ukko eikä välitä läheisestä tuttavuudesta

Sikaritehdas-ja myymälä

Seuraava retkemme olikin sitten Walt Disney Worldiin siellä Epcot Centeriin, joka on luomus tulevaisuuden maailmasta ja nykyhetken kulttuureista. Disney Word sijaitsee Orlandossa. Yövyimme ensin yhden yön motellissa lähistöllä  ja sitten aamusta heti lähdimme tutustumaan alueeseen. Tunne oli kuin Liisalla ihmemaassa.Väkeä oli todella paljon ja joka paikkaan joutui jonottamaan. Karilla meinasi jo pinna palaa, mutta yllättävän nopeasti ne jonot sitten etenivät kuitenkin. Nähtävää ja koettavaa oli paljon

 

Atlannin aallot ja ranta-leijona

Rasvaa pintaan

Kalen ja Elisabethin kodin edustalla

Heidän kotiaan

Disney World ja Epcat center

Tälläisella junalla pääsi alueelta toiselle

Kari ja Japanilainen puutarha. Kari oli lähdössä meidän matkan jälkeen Japaniin työmatkalle

Näimme tälläisen maasturin jossa ei ollut kuljettajaa, mutta.....

Se oli tälläinen vetosysteemi, kyllä ei Suomessa onnistuisi ilman kuljettajaa.

Seuraava kohde meillä olikin sitten Kennedy Space Center, josta kaikki avaruusalukset lähetetään. Paikka oli turistikohde myös amerikkalaisille. Autot jätettiin parkkiin, aluksi tutustuttiin vanhaan kalustoon ja aikaisempiin rakettiversioihin, kuuautoon. Pääsimme sisään raketteihin. Sitten näimme audiovisualisen esityksen kolmiulotteisena avaruudesta. Se oli kyllä hieno esitys. Bussilla meitä vietiin rakennukseen, jossa kaikki raketit kootaan ja siitä ne kuljetetaan pystyssä maailman suurimmalla telaketju-ajoneuvolla paikalle, mistä ne lähetetään avaruuteen.  Alueella pääsimme katsomaan eräälle näköalapaikalle missa seuraava Callander oli jo valmiina paikallaan lähtemään avaruuteen. Sen lähtöpäivä oli 21.3, eli siihen oli runsas viikko aikaa. Pääsimme vielä lopuksi tutustumaan edellisen jo museoon päässeen Callanderin sisään. Näimme, että aika ahdasta siellä oli. Oli todella mielenkiintoinen paikka.  Siinä vierähti kokonainen päivä. Seuraavan yön olimme pienessä Titusvillen kaupungissa lähellä avaruuskeskusta, pikku motellissa.

Kennedy Space Center

Alussa oli näitä vanhempia rakettimalleja

Raketti kootaan tässä hallissa ja kuljetetaan pystyasennossa paikalleen

Challander ensimmäinen

Nämä on raketin kerosiinisäiliöt

Maailman suurin kuluneuvo, jolla kuljetetaan raketti pystyasennossa paikalleen

Siellä on jo valmiina seuraava raketti.  Lähtöpäivä 21.3

Tämä on avaruuspuku

Raketin ohjaamo

Raketin sisustaa

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Boynton Beachia ja matkalla näimme mainoksen suuresta lentonäytöksestä ja niinhän Karin piti päästä katselemaan lentokoneita, jotka ovat Karille mieleisiä katseltavia. Onhan Kari ollut armeijassa lento-konemekaanikko. Kyllä siellä todella oli hienoja vanhoja, jopa sodan aikaisia koneita ja paljon mielenkiintoista kalustoa ja koko ajan tuli lentämällä lisää kalustoa. Kari oli aivan haltioissaan. Erikoisuutena oli myös MIG-15,tähtilipuin lentävänä. LAivaston lentokone, sotakuljetuskone, joka oli ollut Vietnamin sodassa palveluksessa. Sitten jatkoimme matkaa, ajomatkaa riitti vielä, joten emme voineet jäädä näytöstä katsomaan. Valitettavasti.

Lentonäytöksen vanhoja koneita. Kari oli aivan haltioissaan.

Laivaston kone, taittuvat siivet

Armeijan kuljetuskone, ollut mm Vietnamin sodassa

Mig-hävittäjä Amerikan lipun alla!!

Tämä kulki siipi meidän ylitsemme, meteli oli korvia huumaava

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt ja sitten olikin yksi sadepäivä. Vettä tuli kaatamalla koko päivän. Olimme ajatelleen lähteä Eläinsafarille, joka ajetaan autossa istuen. Se oli tosi kurja ilma ja oikeastaan oli hyvä kun sai vain istua autossa ja nauttia näkemästään. Eläimetkin tietysti värjöttelivät suojassa sateesta. Vietimme tietysti päiviä Kalen ja Eliabethin seurassa, kävimme kyläilemässä Amerikan suomalaisten luona ja ravintolassa syömässä ja kiertelimme ympäriinsä.

Viimeisellä viikolla halusime vielä käydä Bahamalla. Kun kerran olimme Floridassa asti niin tästä pääsi mukavasti käymään Bahaman saarilla,  Saari oli Grand Bahama. Laiva, jolla lähdimme oli Discovery I. Meidän laivoihin nähden pieni risteilyalus, jolla viedään jenkkejä pelaamaan uhkapelejä Bahamalle. Satamassa, juuri vastapäätä meidän lähtölaituriamme oli  taas Karille ja tietysti myös minulle yksi ihmettelyn aihe USS Enterprice. Kuuluisa amerikkalainen lentotukialus, joka on kuuluisa jo 1960-luvulta  asti. Sei oli juuri saapunut ja oli purkamassa miehistöä lomalle ja laivaan olisi myös päässyt tutustumaan, mutta emme ehtineet, kun laivamme oli lähdössä. Kari kuitenkin haki esitteen. Sitä laivan kokoa saimme sitten vielä ihmetellä Discoveryn kannelta, josta se näkyi aika hienosti. Kun pääsimme laivaan meidät ohjattiin heti ruokailemaan ja siellä oli kyllä varsinainen herkkupöytä. Söimme hummeria ja monenlaista kalaruokaa yms. Matkustimme laivan kannella ja ihmettelimme lihavien amerikkalaisten kyltymätöntä ruokahalua. Juuri oli noustu ruokapöydästä ja heti jatkoivat syömistään kannella erilaisia hampurilaisia ja muuta pikaruokaa. Välillä drinkkejä ja taas ruokaa! Laivamatka kesti 6 tuntia ja ajoimme hotelliin, jonka nimi oli Bahamas Princess Resort & Casino. Todellakin jenkit käyvät täällä pelaamassa, kun Floridassa se ei ole sallittua.  No lähdimme katselemaan ympärille ja ihmettelemään. Bahamalla oli jotenkin letkeä tunnelma.  Paikallisten kävelytyylikin oli jotenkin joustavaa ja ponnahtelevaa, ikäänkuin he tanssisivat koko ajan. Kyllä me muutama tanssieshow nähtiin hotellin illallisilla. Me emme suinkaan olleet tulleet pelaamaan.

Tässä laivamme esite

Tässä esite Enterprisen laivasta

Tuolla takana näkyy tuo valtava Enterprise ja lentokoneita tukialuksella.

Näkemiin Fort Lauderdale

Hotellimme Bahamalla

Tanssia Bahamalaisittain

Bahamalaiset ovat pitkiä ja hoikkia

Kari ja Japanilainen steak house

Seuraavana aamuna menimme ihanalle hiekkarannalle nauttimaan auringosta ja Bahaman valkoisesta hiekasta. Rannalta palailtuamme lähdimme taas kävelemään ja katselemaan. Kävelimme kaupunkialueen ulkopuolelle ja meitä vastaa tuli rastatukkainen tumma mies, joka oli saanut saaliikseen suuren simpukan ja sanoi ensin, että hän antaa sen meille ja kuitenkin lopuksi me siitä jouduimme vähän maksamaan. Oli se kuitenkin halvempi kuin matkamuistomyymälässä. Hän myös lauloi meille. Hauska tyyppi. Kaupungilla oli myös erimaiden keittiöt edustettuina. Karista piti ottaa kuvia, joka puolella mikä vain viittasi Japaniin mm Japanilaisen ravintolan edessä. Kari oli lähdössä Japaniin työmatkalle 2viikkoa sen jälkeen, kun palasimme Suomeen. Olikin sitten aika jättää Grand Bahama taakse ja matkustimme taas 6 tuntia laivassa takaisin Forth Laderdale`n.

Bahaman valkeaa hiekkaa

Limosiini oli taksina

Näkemiin Grand Bahama

Viimeiset päivät Floridassa vietimme Kalen ja Elisabethin kanssa, emme enään vuokranneet autoa. Kale vei meitä mm hedelmätarhaan. Kävimme heidän alueensa uima-altaalla. Viimeisenä päivänä tälläydyimme hienoiksi ja lähdimme katsomaan rikkaiden asunto-ja osostoskeskusta West Palm Beach avenuelle ja rantabulevardille. Näimme rikkaiden valtavia aidattuja asuntoalueita ja vartioituja. Heti jos autolla ajoi vähän hiljempää tai pysähtyi niin vartija ilmaantui heti viereen. Nämä suurten amerikkalaisten sukujen mm Kennedyjen talot ovat suurimman osan vuodesta tyhjillään. Sitten ajoimme ostoskadulle, jossa autonkuljettajat odottelivat rikkaita ladyjä autoissa, kun he olivat ostoksilla. Kaupoissa ei ollut hintoja ikkunoilla, ei mitään alennusmyyntejä. Kaikki näytti tosi kalliilta. Sietä ajoimmekin sitten suoraan Floridan suomalaisten Suomi Päiville. Iso teltta jossa oli myytävänä kaikenlaista Suomesta, ruisleivästä sisu-pastilleihin, ja kaikkea siltä väliltä. No viimeisenä iltana oli minun vuoroni laittaa jotain Suomalaista ruokaa. Nyt en muista edes mitä se oli, mutta viimeisenä iltana Kari toimi Butlerina ja tarjoili ja minä kokkasin. Aamulla Elisabeth ja Kale saattoivat meidät linja-autollemme ja niin oli pitkä lento edessä kotiin.

Makkarapuu..

Kalen kanssa makkarapuun juurella

Uima-altaalla

Tämä herrasväki on lähdössä ajelulle

Tälläisiä ovat rikkaiden kesähuvilat

Suomipäivät Floridassa, tapasimme mm Eino Grönin

Tämä on ollut joskus tätini motelli

Viimeistä iltaa Kalen ja Elisabethin luona

Kotiin lähtö