Matkakertomus Matkailu 2 sivuilla

tuolla matkailu 2 löytyy lisää matkakertomuksia. tämän blogin sivut ovat täynnä, myös Marokon matka siirtyy sinne sivujen puolelle.

Marokkolaisia on n. 33 miljoonaa. Alkuperäiskansa berberit ja alueelle 600-luvulla saapuneet arabit ovat monessa paikassa sekoittuneet toisiinsa, mutta syrjäisillä vuoristoseuduilla elää yhä "aluperäisiä" berbereitä. Heillä on vaaleampi ihon, punertavat tai ruskeat hiukset ja siniset tai vihreät silmät. Berberien ja arabien lisäksi Marokossa on Etelä-Espanjan Andalusiasta kristittyjen takaisinvalloituksen aikana 1300-1400luvuilla, paenneiden satojentuhansien islaminuskoisten ja jjuutalaisten jälkeläisiä, samoin kuin Saadi-dynastian aikana Länsi-Afrikasta tuotujen mustien orjien jälkeläisiä. Marokon eteläosissa elävät paimentolaiskansa tuaregit, jotka tunnistaa usein tummasta ihosta ja sinisistä kaavuista.

Olemme juuri saapuneet ensimmäiseen hotelliimme

Aamulla lähdimme aikaisin jo klo 7 liikkeelle, matkaa oli paljon ensimmäisen päivän kohteeseen. Ajoimme ensimmäisenä päivänä lähes 500km, toki pysähtelimme usein ja jaloittelimme paikoissa, joissa oli mahdollisuus wc käyntiin ja pieneen virkistäytymiseen. Linja-auto oli tyylikäs ja kuski rauhallinen ja hyvä.

Menimme kohti pohjoista ohitimme pikkukaupunki Beni Mellalin,siellä kävimme jaloittelemassa Jardin de ain Asserdounin puutarhassa. Atlasvuoriston pikkukylässä 1700m korkeudessa Ifranen vuoristokylässä, jaloittelimme ja virkistäydyimme. Näimme matkalla viiniköynnöksiä, oliivi- ja setripuita sekä eukalyptuspuita. Matkallamme näimme erilaisia hevos-ja aasikärryjä, muunlaisia kulkuneuvoja, muutama kamelikin matkalla nähtiin. Ifranen vuoristokylä oli itseasiassa Marokkon talviurheilukeakus, silloin kun on lunta, kylä oli vauraan näköinen viehättävine taloineen.

Bussin ikkunasta matkan varrella kuvattua

Erittäin hyvät oppaamme matkan aikana. Tässä vaihdan kolikoita, mm. wc maksuihin

Ensimmäinen taukopaikka

Moskeijat ovat Marokossa erinäköisiä, kuin muissa islamistisissa maissa,

Matkan varrelta kuvattua, linja-auton ikkunasta

Kaupungin puutarha Jardin de Ain Asserdounin.

Tiet Marokossa ovat hyvässä kunnossa, tässä tien parannusta ja korjausta, uusi siltatyömaa

Joka kaupungissa on kahviloista, joissa istuvat etupäässä miehet

Kattohaikaroiden kerrospesiminen sähköpylväässä, näitä oli tievarsilla nähtävissä

Marokon arvostettu kuningasperhe. Maata yhdistävä tekijä on islam. Kuningas Muhammed VI on maansa uskonnollinen johtaja ja nauttii kansan suurta luottamusta. Marokko on edistyksellinen islamilainen valtio, jossa esimerkiksi naisten oikeuksia on parannettu.

Vaurasta Keski-Atlaksen Ifranen vuoristokylää, joka toimii talviurheilukeskuksena.

Marokko on suuri ja monimuotoinen maa, josta vasta melko hiljattain muodostui moderni kansallisvaltio. Sen pitkää historiaa ovat värittäneet vuoristoalueiden berberikansojen ja tasangolla eläneiden arabien valtataistelu, moninaisten dynastioiden nousu ja tuho, suurvaltojen luomisyritykset ja romahtamiset ja 1700-luvulta alkaen Eurooppan laajentumishaluisten valtioiden manipulaatio ja riisto.

Pitkän bussimatkan jälkeen saavuimme Fes’n, joka oli kyllä ihana paikka, siellä tutustuimme kauniiseen medinaan, eli vanhaan kaupunkiin, hauskan oppaamme Omarin kera, hän kuljetti meitä pitkin medinan kujia, se on värikäs ja sokkeloinen paikka, ilman opasta siellä olisi eksynyt! Se on ainutlaatuinen labyrintti ja yksi maailman suurimmista vanhoistakaupungeista.ja UNESCON maailmanperintökohde. Siellä on myös toiminut maailman vanhin yliopisto, 1300- luvulta peräisin oleva teologinen yliopisto.Siellä on aika pysähnyt, kaikki on ollut juuri niin kuin se nytkin myös menneinä aikoina. Siellä kävimme myös Omar oppaamme opastamana Kuninkaalinnan portilla, näimme loistavat kullanhohtoiset portit. Ajoimme läpi juutalaisalueen, jossa myös oli viehättäviä taloja kauniisti koristeltuine parvekkeineen.

Kuninkaanlinnan loistavat kultaset portit

Marokkon juutalaisyhteisö: Marokon kaksituhattavuotta vanha juutalaisyhteisö on pienestä koostaan huolimatta (270 000 henkeä 1950) huolimatta vaikuttanut rikastuttavasti maan kulttuurielämään. Ensimmäiset juutalaiset saapuivat Marokkoon juutalaisten noustua kapinaan Roomaa vastaan vuonna 70 ja 135 jk. Osa juutalaista ajetiin maanpakoon katolilisten monarkkien Ferdinandin ja Isabellan aikana 1492.

Aina 1900-luvulle saakka Marokon juutalaisten oli asuttava erillisissä kaupungeissa (melloh), jollainen oli joisessa isommassa kaupungissa. Toisaalta heitä suojeltiin, toisaalta heidän toimiaan rajoitettiin. Juutalaisten suosimia aloja olivat lääketiede ja hopeasepän työ.

Toisen maailmansodan aikana Marokon juutalaiset välttivät holokaustin, koska kuningas Mohammad V kieltäytyi lähettämästä heitä pois. Vuoden 1956 jälkeen suurin osa juutalaisista muutti Israeliin tai Ranskaan. Hassa II:n yritti saada juutalaisia palaamaan Marokkoon, muttei onnstunut hankkeessaan. Nykyisin Marokossa asuu 2500 juutalaista, joita suurin osa on iäkkäitä ja asuu Casablankassa

Alla olevat kuvat Fesin juutalaiskorttelista

Juutalaiskorttelia, huom kauniit puukoristeiset parvekkeet

Fes on yksi koko maailman upeimmista ja parhaimmin säilyneistä islamilaisista kaupungeista. Satojen vuosien ajan se veti puoleensa ja inspiroi runoilijoita, muusikkoja ja älymystöä, johon kuuluivat esimerkiksi tunisialaissyntyinen historioitsija ja yhteiskuntakriitikko Ibn Khaldun ( 1332-1406) ja nuori Mooses Mainmonides ( 1135-1204), josta myöhemmin tuli lääkäri ja filosofi Egyptin sulttaanin Saladinin hoviin. Vanha medina Fe´s al Bali on täynnä esimerkkejä islamilaisesta arkkitehtuurista ja kädentaidoista. Monet aarteet ovat Espanjan Andalusiasta kristittyjen eri vaiheissa paenneiden käsityöläisten tuotoksia.Fe´s ei kuitenkaan ole vain historiallinen nähtävyys vaan elämää pulppuava kaupunki, jossa käden taidot ja kaupankäynti sekä suuri osa kaupungin asukkaista elää yhä yhdessä tavalla, joka on säilynyt jo yli tuhat vuotta. Fe´s on UNESCON maailmanperintökohde, ja sen pitkäksi ajaksi oman onnensa nojaan jätettyjä rakennuksia ja medinan infrastruktuuria on alettu restauroida Marokon hallituksen käynnistämän suojeluohjelman turvin. Mukana myös UNESCO ja kansainvälisiä järjestöjä.

Tässä oppaamme Omar Fe´sin kaupungissa, hauska mies, johdatteli meitä pitkin medinan(vanhan kaupingin) kujia

Maailman vanhin yliopisto 1300-luvulta peräisin oleva teologinen korkeakoulu, niin sanottu Madrasa

Medinan kujilla

Borjin linnoitukselta nautimme henkeäsalpaavasta näkymästä talomeren ylitse vanhaan madinaan, se on todella suuri, pituus on yli 16 km pitkä.

Lounaaksi on monessa paikassa tarjolla tajine-annoksia, jotka ovat saviruukussa muhineita kasvis-ja liharuokia

Lounaspaikkamme vanhan kaupungin kujilla

Fesin jälkeen matkasimme kohti Volubiliksen raunioita, siellä  on maan suurimmat roomalaisajan kaivaukset,.ihailimme taidokkaita mosaiikkeja ja kuljimme pylväsrivien ja porttien halki.

Volubilis: noin 30 km päässä Meknesistä pohjoiseen on UNESCON maailmanperintökohde Volubilis joka oli Rooman valtakunnan provinssin Mauretania Tingitanan pääkaupunki, Nämä ovat Marokon suurimmat ja vaikuttavimmat roomalaiset rauniot. Volubilis oli kukoistava roomalaisten kaupunki aina ajanlaskumme alusta 200-luvun loppuun. Silloin roomalaiset vähitellen vetäytyivät Marokosta. Kaupunki toimi kuitenkin kristinuskon saarekkeena 600-luvun arabivalloitukseen saakka. Se oli vauras kaupunki ja loiston ajoilta on säilynyt paljon nähtävää.

,

Oppaamme Volubiliksen raunioilla

Taidokkaat hyvin säilyneet mosaiikkilattiat

Kattohaikara on löytänyt raunoiltakin itselleen hyvän pesäpaikan

Seuraavana aamuna saimme tutustua jälleen matonkutojien työhön, se oli meille tutttua jo Turkin matkoilta. Myynti on melkoista puuhaa, matot erovat hiukan aimmista kuvioista, mutta hinnat olivat jälleen päätähuimaavat.

Siitä siirryimme upeaan vanhan kaupungin kortteeliin, joka myös on UNESCON maailmanperintökohde. Ihailimme stukkoristeita ja mosaiikkeja sulttaani Monlay Ismaelin mausoleumissa. Viivähdimme Bab El Mansourin portilla. Sieltä lähdimme Rabatiin, loiseliaaseen kuninkaallisen kaupunkiimme, joka myöson UNESCON maailmanperintökohde. Kävelimme komealle kuninkaan palatsille, näimme Hassanin tornin ja Mohammed V:n mausoleumi hän on ollut erityisen tärkeä Marokkolaisille, hän johdatti Marokon itsenäisyyteen Ranskan vallasta. Siellä ihailimme komeita vartijoita, joita oli joka oviaukolla, he antoivat auliisti kuvata itseään.

Muhammad V:n mausoleumi

Muhammad V:lle pystytetty muistomerkki, hänen ansioistaan Marokko itsenäistyi  1956, se on rakennettu 1960-luvulla ja noudattaa kaikkia marokkolaisen arkkitehtuurin ihanteita. Sisäänkäyntiä vartioivat perinteisiä berberiasuja kantavat vartijat. Sisällä odottaa upea, puuleikkauksin koristeltu kupoli. Lattialla parvekkee alla on Muhammad V:n ja hänen poikiensa sargofagit. Hassan haudatiin paikkaan 1999.

Riitta pääsi hauskan matonmyyjän kainaloon

Tässä myös myynissä Marokon kuuluisaa Argan-öljyä, siitä valmistetaan ihonhoitotuotteista aina ruuuanlaitto-ölyihin asti.

Mattokutomo oli osuuskunta niinkuin Turkissakin, naiset saivat 250 €/kk palkkaa.

Opas tällä alueella, loistavaa englantia puhuva mies

Edellinen mausoleumi sijaitsee Hassanin moskeijan raunioiden vierellä, Moskeijan rakennutti Almohad-dynastian sulttaani Ya´qub al-Mansur 1100-luvun lopulla, tosin hän ehti kuolla ennenkuin mahtipontinen rakennushanke valmistui. Päärakenteet eivät kestäneet ja jäljellä on vain rivi murenevia pylväitä ja tiiliseiniä. Al-Mansurin 1196 rakennuttama Hassanin torni, minareetti on säilynyt ehjänä ja on upea esiintymä Almohad-dynastian arkkitehtuurista.

Vuonna 1515 portugalilaiset rakensivat pienen kaupungin Atlantin rannalle Marokkoon ja antoivat sille nimen Casa Blanca (valkoinen talo). Espanjalaisten kauppiaiden suussa nimi muuttui muotoon Casablanca, mutta kaupunki pysyi takapajulana aina vuoteen 1907 saakka, jolloin ranskalaiset valloittivat sen. Ranskan protektoraatin hallinnassa siitä tuli Marokon suurin satama, väkiluvultaan isoin kaupunki ja maan teollisuuden keskus. Sitä se on yhä tänään puolet Marokon teollisuuden tuotannosta syntyy Casablancassa.

Hassan II:n suuri moskeija on Casablancan vaikuttavin nähtävyys, se on Marokon suurin moskeija ja minareetti on maailman korkein. Sisälle mahtuu rukoilemaan 25 000 ja sisäpihalle vielä 8000. Rakennuskustannukset kohosivat lähes miljardiin  dollariin ja koko summa katettiin keräyksin, johon kaikki marokkolaiset osallistuivat, arkkitehtuuri on marokkolaisen arkkitehtuurin taidonnäyte, jossa perinteiset aiheet ja käsityötaidot pääsevät kunniaan.Se on ainoa moskeija johon länsimaalaiset pääsevät tutustumaan

Casablanka by night, Hassan II:n moskeija iltavalaistuksessa ja upea yli 200m korkeuteen kohoava minareetti

Tämä mies myi höyryävän kuumaa keittoa illalla Mohammad V:n aukiolla

Suihkulähde vaihtoi väriä iltavalaistuksessa se olikin kaunis näky Mohammad V:n aukiolla

Katto aukeaa ja sieltä saa auringon esiin

Oikeuspalatsi

Oikeuspalatsi

Kuninkaalla on monta linnaa ja vain porteille päästiin.

Tutustuimme myös katolilaiseen kirkkoon, Cathedrale du Sacré-Coeur-kirkko, se oli varsin yksinkertainen ja kaunis lasimaalauksineen

Pihalla oli neitsyt Marian patsas

Kävimme Casablancassa vielä perinteisessä kauppahallissa, joka oli siisti ja vaikka kalaa oli tarjolla paljon, mitään hajua ei ollut. Siisti paikka.

Essaouira on kiertomatkamme viimeinen kohde

Marrakeshin ja Agadirin puolivälissä (175km) päässä molemmista sijaitseva Essaouira, linnoitettu satama, se on suosittu käyntikohde jo vuosikymmenien ajan. Kaupungissa on kuvattu Orson Wellesin Othello ja nyttemmin se on tullut tutuksimyös Game of Throns sarjasta. Nykyinen kaupunki on ranskalaisten suunnittelma ja vain 200 vuotta vanha. Koska Atlantin tuulet puhaltavat usein varsin voimakkaasti ei massaturismi ole levinnyt Essaouiraan, Kaunis kauas etelään ulottuva hiekkaranta on täynnä hotelleja ja ravintoloita ja se on ympäri vuoden euroopplaisten purje-ja leijalautailijoiden suosiossa. Rannan kaupunginpuoleisessa päässä on kalasatama ja telakka. Kalastajat ilmaantuvat lounasaikaan sataman liepeille valmistamaan päivän saalistaan. Skala de la Ville -linnoitus oli osa sataman puolustusjärjestelmää ja sen pohjoislinnake on vaikuttava

Marrakechin kaunista punertavaa rakennustyyliä

Appelsiinit ja mandariinit ovat parhaimmillaan

Mitä! Kuttuja puussa, Kutut menevät näihin puihin syömää Argan puun hedelmiä, joiden sisällä on pähkinä josta tehdään kuuluisaa Argan-öljyä

Marokossa vain pienellä alueella kasvaa puu, joka muistuttaa hiukan oliivia. Puu tuottaa pähkinöitä, puuta on yritetty kasvattaa myös muualla, puu kasvaa kyllä muuallakin, mutta tuottaa pähkinää vain Marokossa.

Marokosta peräisin oleva Arganöljy, öljy valmistetaan pähkinöistä ja se on tunnettu ihoa hoitavista ja jopa lääkinnällisistä ominaisuuksistaan, joiden ansiosta sitä on kutsuttu kotimaassaan, jopa nestemäiseksi kullaksi.Arganöljy sisältää runsaasti välttämättömiä rasvahappoja, vitamiineja ja mineraaleja sekä antioksidantteja, jotka auttavat ehkäisemään vapaiden radikaalien aikaansaamia vaurioita, kuten esimerkiksi ihon ennenaikaista ikääntymistä. Arganöljyn sisältämä antioksidanttinen E-vitamiini auttaa lisäksi rauhoittamaan ärtynyttä ihoa ja tasapainoittamaan sen kuivuutta. Arganöljy onkin omiaan iholle arringonoton jälkeen.Arganäljyä valmistetaan myös sisäiseti otettavaksi ja sitä voi käyttää oliiviöljyn tapaan, ei kuumennettuna, mutta loraus salaatin päälle tai valmiin ruuan päälle tai sellaisenaan syötynä.

Tässä valmistetaan Arkadia öljyä

Myös tämä on osuuskunta, jonka naiset ovat perustaneet, täällä oli mahdollisuus ostaa tätä kallisarvoista öljyä kotiin viemiseksi.

Lounaamme oli kalaravintolassa, ja lokilla olikin varsin hauska tähystyspaikka

Kaunis Essaouira sinisine ikkunaluukkuineen

Essaouiran kaunista kalasatamaa lokkeineen, olivat todella kesyjä.

Oli sunnuntai ja ihmisiä paljon liikkeellä vapaapäivänään.

Palasimme takaisin Marrakechiin ja matkalla kuvattua, hedelmämyyjä liikenteen keskellä

Maaginen Marrakech ja medina ( vanha kaupunki)

Marrakech on portti aavikolle ja samalla afrikkalaisten berberien ja arabien kohtaus - ja kauppapaikka. Se on myös sykkivä metrolpoli. Kaupungin punasaviset muurit hehkuvat auringossa ja näyttäävät kohoavan suoraan kaupungin punaisesta maaperästä. Marrakechin lempinimi onkin Punainen Kaupunki. Marrakechissä on hiukan yli miljoona asukasta, se on Marokon neljänneksi suurin kaupunki.

Riitta esittelee kääntötakkia

Ihana rauhallinen kuskimme, kohta on jäähyväisten aika.

Viehättävä puutarha Marrakechissa.

Djermaa Al Fna on UNESCON maailmanperintökohde, se on perinteisen Marrakechin sydän, sadunkerrontaperinteen keskus, ja sillä ovat satojen vuosien aikana kohdanneet paikalliset asukkaat ja kauppiaat. Paras hetki vierailla on hetki ennen pimeäntuloa, koutoubian minareetin siluetti erottuu punaista taivasta vasten ja väentungos on suurimmillaan.

Sitten alkoi sade ja ilma viileni todella paljon, menimme hevosajelulle meidät kyllä suojattiin hyvin, sitten oli tarkoitus mennä Medinaan kiertelemään, mutta ilma oli niin kylmä, että päätimme etsiä kahvilan ja istua sisällä lämmittelemässä. Meidät heitettiinkin sisään yhteen kahvioon/pizzateriaan.

Siitä alkoikin melkoisen hauska episodi tilasimme meille minttuteet ja pizzamestari huomasi vilumme ja häönellä olikin pizzauuni kuumana ja vei meidät palelevat suomalaiset uuninsa viereen lämmittelemään ja pizaa paistamaan, kyllä meillä oli hauskaa!

Lämmittelyä pizzauunin kupeessa.

Yhteistä kieltä meillä ei ollut, pizzamies oli ranskankielinen, tämä kuva esittää pizzan alla olevaa puista pohjaa, jonka päälle pizza tehdään. Mies näytti minulle, että laita pizza uuniin ja kuinkas ollakkaan heitin pizzan uuniin puisen alusta kanssa, niin ei pitänyt tehdä, vaan alusta piti jäädä käteen ja pizza vain piti mennä uuniin, no, mies otti pohjan pois ja näytti miten se piti tehdä. Olo oli ihan blondimainen :D. Lopulta pizza sitten otettiin uunista yhteistoimin, heh, heh

Hyvä ja huumorintajuinen oppaamme Erol, yhtenä aamuna ensimmäisellä viikolla hän kysyi minun nimeäni, bussiin tullessa,että onko tämän nimistä ja vastasin kyllä, sitten koko bussillinen alko laulamaan minulle "Happy birthday", en päässyt synttäreitäni pakoon.

Hotellillamme oli berberin pukuun pukeutunut minttuteen keittäjä.

Minttuteetä

Marokkolaisessa kodissa ei kerta kaikkiaan voi vierailla maistamatta minttuteetä, joka on ehdottomasti Marokon kansallisjuoma. Hopea, tina-tai emalikannuun valmistettava tee tarjotaan pienistä värillisistä laseista.. Maukas ja virkistävä juoma valmisttaan vihreästä teestä ja tuoreista mintunoksista, joskus mausteena saattaa olla pinjansiemmeniä tai appelsiininkukkia. Teekannua pidetään korkealla kun juomaa kaadetaan laseihin. Minttuteetä tarjotaan kaikkina vuorokauden aikoina myös aterian pääteeksi, sillä sen väitetään edistävän ruoansulatusta.

Sitten oli aika jättää hyvästit oppaillemme ja kuljettajillemme ja siirtyä viimeisen lomaviikon hotelliin ja lepolomaan.

Upea Atlas-vuoristo näkyi näin hyvin viimeisen hotellimme lähellä, tuonne oli n. 40 km

Meidän huoneemme oli talossa kaksi, ihan mukava hyvä hotelli

Tämä olikin iso laitoshotelli, väkeä riitti ja täällä lepäilimme viikon, kerran teimme kaupunkivisiitin mukavan taksikuskin kanssa.

4-vuotias englantilasityttö kysyi minulta kun laitoin tämän huivin päähäni, " What the hell is that?"

Uitiin ja otettiin aurinkoa, viikko olikin todella lämmin, parhaimmillaan jopa 28 astetta päivällä. Aamut ovat olleet koko ajan viileitä, lähtömme oli aina aamusella, jos ihmettelette kun ollaan kiertomatkan aikana takit päällä.

Näissä padoissa valmistetaan tajin pataa, perinneruokaa hauduttamalla

Kävelimme pari kertaa pikkukaupoille hotellilta vähän matkan päähän

Hotellin kauniit istutukset

Illalliselle menossa

Välillä viiniäkin maisteltiin

Ihana siistijämme huolehti meistä hyvin.

Taksimatka kaupunkiin, kuljettaja kysyi haluammeko käydä kaupassa jossa on kiinteät hinnat, on hallinnon omistuksessa ja kyllä siellä tavaraa riitti, kuten kuvista näkyy.

Tarinankertojan torilla istuttiin kahvilassa ja ihmeteltiin maailman menoa.

Lentoon lähdössä, kuten kuvasta näkyy.

Lennossa ollaan

Marokko yllätti minut positiivisesti, maa on monella tapaa edistyksellinen, erityisesti naisten aseman parantamisen suhteen  ja maassa näkee paljon hyvää. Toki työttömiä on paljon, mutta myös paljon positiivistä. Marokko on siisti, mutta varovaisuuttakin pitää noudattaa liikkuessaan erityisesti medinan alueella, muutamalta ryhmässämme varastettiin passi ja jotain pientä. Liikkuessa pitää olla varovainen ja pitää omaisuuttaa useassa eri paikassa. Oppamme varoittivat meitä varkaista, mutta pitää muistaa, että niin voi käydä myös täällä kotimaassa ihan Tampereen kaduilla.

Matkamme alkoi viikko sitten, lensimme loskaisesta Suomesta Marokkkoon, lentoaika 5,5t. Mutta lentomme oli varsinainen sählinki. Ensinnäkin kaikki ihmiset sekoitettiin ja istutettiin ihan toiseen paikkaan kuin matkakumppani, tuloksena oli koneellinen melkoisen vihaisia suomalaisia. Olimme perillä Marrakesissa pimeällä ja kuljetukset hotelliin sujuivat hienosti, ensimmäinen hotellimme oli Bab hotell, tyylikäs hotelli, kaupungin keskustassa, mutta illallinen ei ollut mikään erityisen hyvä. Aamullä lähdimme hyvin aikaisin jo klo 7 ensimmäiseen kohteeseemme ajomatkaa oli paljon. Ajoimme ensimmäisenä päivänä lähemmäs 500 km. Pysähdyksiä oli aina paikoissa missä oli mahdollisuus ostaa jotain juotavaa tai syötävää. Bussi oli tyylikäs ja uudehko ja kuski hyvä ja rauhallinen.

Menimme kohti pohjoista ohitimme pikkukaupunki Beni Mellalin,siellä kävimme jaloittelemassa Jardin de ain Asserdounin puutarhassa. Kävimme Atlasvuoriston pikkukylässä 1700m korkeudessa Ifranen vuoristokylässä. Näimme matkalla viiniköynnöksiä, oliivi- ja setripuita sekä eukalyptuspuita. Matkallamme näimme erilaisia hevos-ja aasikärryjä, muunlaisia kulkuneuvoja, muutama kamelikin matkalla nähtiin. Iranen vuoristokylä oli itseasiassa Marokkon talviurheilukeakus, silloin kun on lunta, kylä oli vauraan näköinen viehättävine taloineen. Siellä pidimme pienen jalottelutauon.

Medinan kujilla

Pitkän bussimatkan jälkeen saavuimme Fes’n, joka oli kyllä ihana paikka, siellä tutustuimme ihanaan medinaan, eli vanhaan kaupunkiin, hauskan oppaan kera, joka kuljetti meitä pitkin medinan kujia, se oli kyllä värikäs ja sokkeloinen paikka, ilman opasta siellä olisi eksynyt! Se on ainutlaatuinen labyrintti ja yksi maailman suurimmista vanhoistakaupungeista.ja UNESCON perintökohde. Siellä on myös toiminut maailman vanhin yliopisto, 1300- luvulta peräisin oleva teologinen yliopisto.Siellä on aika pysähnyt, kaikki on ollut juuri niin kuin se nytkin myös menneinä aikoina. Siellä kävimme Omar oppaamme opastaman Kuninkaalinnan portilla, siellä loistivat kullanhohtoiset portit. Ajoimme läpi juutalaisalueen, jossa myös oli viehättäviä taloja kauniisti koristeltuine parvekkeineen.

Fesin jälkeen matkasimme kohti Volubiliksen raunioita, joka on maan suurin roomalaisajan kaivaukset.ihailimme taidokkaita mosaiikkeja ja kuljimme pylväsrivien ja porttien halki. Yövyimme Meknesissä.

Seuraavana aamuna saimme tutustua jälleen matonkutojien työhön, se oli meille tutttua jo Turkin matkoilta. Myynti on melkoista puuhaa, matot erovat hiukan aimmista kuvioista, mutta hinnat olivat jälleen päätähuimaavat. Siitä siirryimme komealle vanhan kaupungin kortteeliin, joka myös on UNESCON maailmanperintökohde. Ihailimme stukkoristeita ja mosaiikkeja sulttaani Monlay Ismaelin mausoleumissa. Viivähdimme Bab El Mansourin portilla. Sieltä lähdimme Rabatiin, loiseliaaseen kuninkaallisen kaupunkiimme, joka myöson UNESCON maailmanperintökohde. Kävelimme komealle kuninkaan palatsille, näimme Hassanin tornin ja Mohammed V:n mausoleumin, hän on ollut erityisen tärkeä Marokkolaisille, hän johdatti Marokon itsenäisyyteen Ranskan vallasta. Siellä ihailimme komeita vartijoita, joita oli joka oviaukolla, hen antoivat auliisti kuvata itseään.

Viidentenä päivänä olikin sitten vuorossa Casablanca, johon tutustuimme yöpymisen jälkeen, upea metropoli olikin suuri kaupunki, ruuhkat olivat melkoiset. Siellä näimme Hassan II:n moskeija, joka on yksi maailman suurimmista moskeijoista. Siellä tutustuimme omatoimisesti Mohammed V: aukioon, sekä ihastuttaviin nähtävyyksiin, kuten raatihuoneeseen, oikeuspalatsiin ja kaupunginteatteriin ja loistavaan Kotoubian moskeijaan, yhteen kaupungin kauneimmista rakennuksista.

Kuudennen päivän matka olikin sitten Marrakechissa. Ensin oli pakolliset, koru- ja nahkakaupat, sen jälkeen ihanan Al Jardinin puutarha Sen jälkeen teimme kiertoajelun ihanassa Marrakechin kaupunginssa , kävimme tunnetulla Bab Agnaoun kaupungiportille ja ainutlaatuinen medina. Sitten alkoi sade ja ilma kylmeni todella paljon. Meillä oli hevisajelu, joka tehtiin isojen sadesuojien suojassa, joten siitä ajelusta ei paljoa nähnyt. Päästyämme Medinaan, menimme yhteen kahvilaan ja meidät ohjattiin yläkertaan joka olikin avoin tila ja kuitenkin vähä lämpimämpi kuin ulkona,. Siellä olikin pizzauuni ja pizzanpaistaja pyysi meidät lämmittelemään uuniin lämpöön, siinä sitten lämmittelimme ja hän hauskuutti meitä monella tavalla. Paistoistoimme mm. Pizzan hänen kanssaan. 

Hyvästelimme oppaamme, hän oli kyllä loistava Errol, siitä jatkoimme loppuloman hotelliin, joka sijaitsi 18 km Marrakeshita. Nyt vietämme lomaamme täällä, lämpö on palannut ja nautimme lämmöstä ja uimaaltaasta, nyt lämmöt on nousseet  22-28. Palaan blogille Suomessa, jossa liitän loput kuvat ja täydennänn kirjoitustani

Marokko! Matka 5 maailmanperintökohteeseen  - Marrakech-Fes- Volubilis - Meknes - Rabat - Casablanca

Marrakech, jota nimitetään myös "etelän itämaiseksi helmeksi", perustettiin 1000 vuotta sitten ja se on CAsablancan, Fesin ja Rabatin jälkeen Marokon neljänneksi suurin kaupunki. Tämä kuninkaallinen kaupunki oli useuta kertoja Marokon pääkaupunki. Vielä tänäkin päivänä sille oavt tunnusomaisia 20 km pitkät muurit, joissa on 200 tornia ja enemmän kuin tusina portteja. Marrakech on tunnettu vieraavaraisuudestaan sekä toreistaan ja juhlistaan. Myös Marrakechin souk (tori) on yksi Marokon parhaimmistav. Kaupungin keskusta ja vilkas keskipiste on vanhassakaupungissa sijaitseva Djemaa el -Fna-aukio, joka nimettiin manperintökohteeksi.

Fes, tätä vanhinta ja merkittävintä kuninkaallista kaupunkia kutsutaan lisänimellä " itämaiden helmi". Komea kuninkaallinen kaupunki oli monia vuosia sitten Marokon intellektuaalinen keskus, mikä on vieläkin havaittavissa. Korttelissa on lukuisia nähtävyyksiä ja basaarikujia, ja siellä asuu suurin osa kaungin asukkaista. Myös kaupungin uudessa osassa on paljon nähtävää. Sille ovat ominaisia ihanat puutarhat ja siellä sijaistsee kuninkaallinen palatsi kullanhohtoisine portteineen.

Meknes ei ole ainoastaan yksi neljästä kunikaallisesta kaupungista, vaan se kuuluu myös niihin viiteen maailmanperintökohteeseen joita voimme ihastella tämän matkan aikana. Kaupungin sokkeloista medinaa leimaavat vielä nykyäänkin rakennukset, jotka ovat alaviitti-sulttaani Moulay Ismailin ajalta ja joka halusi tehdä Meknesistä yhden maan vaikuttavimmista ja mahtavimmista kuninkaallisista kaupungeista. 40 km pitkän muurin ansiosta lukuisat nähtävyydet ovat säilyneet ja ovat tänä päivänä todistuksena silloisen ajan loistosta. Ennen kaikkea moskeijoiden suuri määrä antoi kaupungille lisänimen " sadan minareetin kaupunki".Jos vanhasta kaupungista poistutaan kuuluyisan Afrikan portin , Bab El Mansourin kaupunginportin kautta tullaan kauppiaiden ja sadunkertojien aukiolle, joka muodostaa jyrkän vastakohdan vanhankaupungin ahtauteen.

Rabat, kuninkaallinen kaupunki ja Marokon nykyinen pääkaupunki, joka nimettiin vuonna 2012 UNESCOn maailmanperintökohteeksi, oli jo roomalaisajalla yksi merkittävimmistä kaupungeista. Roomalaisten jälkeen ovat ennen kaikkea ranskalaiset vaikuttaneet suuresti siihen, että Rabat on moderni ja arvostettu pääkaupunki. Se on yksi syy siihen, etää kaupungin kuuluisimmat rakennusmuistomerkit ovat peräisin eri aikakausilta, keskiajalta nykyaikaan. Mutta siten Rabatista kehittyi myös monien vastakohtien kaupunki. Yksi esimerkki siitä on Hassanin torni 1100-luvulta sekä Mohammed V:n mausoleumi 70-luvulta, jotka ovat aivan vierekkäin ja muodostavat hämmästyttävän kontrastin.

Seilasimme aluksi uimaan tulivuorisaaren poukamaan, missä tuo taustalla näkyvä ruskea vesi on kuumista lähteistä pulppuavaa vettä, sinne oli mahdollisuus pulahtaa. Saarella asuu myös erakko, joka asuu tuossa kirkon yläpuolella olevassa talossa. Tarina kertoo, että mies on särkyneen sydämen vuoksi muuttanut saarelle asumaan, seuranaan koira ja muutama kana, ja vuohi. Hänellä on myös vene millä pääsee ostoksille, mutta muuten asuu yksin saarella vakituisena asukkaana.

Tämä pikku kirkko on tehty kunnioituksena pikkulapsille, jotka pelastuivat haaksirikosta, vanhemmat ovat rakentaneet tämän ja joka vuosi vietetään juhlaa vuosipäivänä.

Melkoisen tuulisessa säässä seilasimme Kaldera järvellä ja katselimme Santorinia mereltä käsin ja kyllähän se melkoisen huikea on!  Ladyt purjehtimassa

Tavernassa illallisella

Kävimme syömässä Pikku Santoriniksi kutsutulla Thirassian saarella maittavan illallisen viineineen

Kukkuu, aasikin sieltä löytyi talon takaa.

Sitten kuuluisa Santorinin auringonlasku

Sitten kummalla kameralla on paremmat auringonlaskukuvat, tässä järkkärin kuvat

Huomenna menemme iltaretkelle auringonlaskua katsomaan ja retkellä käymm pienellä saarella joka on tulivuorisaari, myös toisella saarella, kerron niistä sitten myöhemmin. Tänään kuvia on vähän, mutta huomenna taas varmasti enemmän!

Perheen koirat nostettiin baarijakkarall, kun sade alkoi, ettei jalat kastu.

Allasbaaria pitää pieni perhe, jolla on kaksi tyttöä, todella viehättäviä nuoria naisia ja niin palvelua-alttiita ja ihania ihmisiä

Seuraavaksi menimme katsomaaan pientä  kylää nimeltään Pyrgos. saaren  korkeimmalla paikalla, ja siellä oli myös venetsialainen linnoitus, jonka muureilta avautuu huikeat näkymätkoko saaren yli, johon oli mahdollisuus kiivetä. Emme sinne kuuman ilman vuoksi jaksaneet kiivetä.

Kävimme myös viinitehtaalla, jossa saimme opastuksen ja kierroksen tehtaassa ja lopuksi pääsimme viininmaistajaisiin, siellä saimme maistella saaren omia viinejä. Lopuksi menimme saaren kuuluisampaan pittoreskiin taiteilija kylään nimeltään Oia. Tässä päivän kuvat. Aluksi hotellimme ihanaa pihaa.

Tässä olemme autioutuneessa kylässä, joka on aika vaikuttava, joitain rakennuksia on korjailtu jo asumiskelpoiseksi. Ensimmäinen joka korjattiin oli kirkko joka ola tälläkin hetkellä kun kävimme käytössä jossain perhejuhlassa.

Yksi vanhimmista Ortodoksi kirjoista, jossa oli käynyt varkaita, kun kirkko oli aina auki ja sieltä oli viety mittaamattoman kalliita ikoneita, siellä on edelleeenkin erittäin vanhoja ikoneja. Jotka on suojattu lasikaapeilla, joissa niiden kosteutta mitataan. Nyt kirkkoa vartioidaan, eikä sinne voi kukaan menna ilman valvontaa.

Tätä vanhinta ikonia oli vaikea kuvata, kun valoheijasteet tulivat ikkunoista, mutta tässä sen pitäisi olla.

Pihan koirat

Tässä Santorinin korkein asuttu kylä Pyrgos, jossa on Venetisalainen linnoitus

Marja sai kaverin matkamuistomyylän omistajan koirasta, Hauska rouva ja koira myös.

Viinitehtaalla saimme tutustua viinin valmistukseen ja saimme maistella Santorinin omia viinejä. Myymälässä oli myös vartalovoiteitaj ja suihkusaippuaa joka oli valmistettu samoista aineista, eli viinirypäleistä.

Tammitynnyrit tulevat Ranskasta, tuo koripunos tuossa tynnyriin nojaamassa oleva on Santorinin keksintö hidän viinirypäleidensä kypsymisprosessiin. Santoriinilla on tuulista ja kuivaa. Viljelijät punovat talvella kasvaneet köynnökset punoksiksi, jotta rypäleet eivät hakkaudu tuulen vuoksi muusiksi vaan punos antaa tuulen suojaa ja samalla auringon suojaa. Santorinin aivan oma keksintö, siellä on mahdotonta kastella viljelmiä. Keksintö on nerokas.

tässä alueella kuivataa auringossa viinirypäleitä

Tässä itse maistajaiset

Viinintehtaan kaunista näköalaterassia.

Sitten viehättävä pittoreski Oia

Maijaa pelaamaan ja sitten syömään