Tevehdys täältä Kota Kinabalun kaupungista, olemme vaihtaneet hotellia,nyt olemme kaupungin kauneimmalla rannalla. Kävimme  pääkallon metsästäjä heimon luona ja viitta vaille etten joutunut pataan. Vain hyvin puhallettu nuoli pelasti.todellakin minut valittiin uriksi ja kolme pelottavan ilmeen omaavaa nuorta miestä alkoi tutkia minua syödäkseen, olisin varmasti ollut lihaisa herkku! Kertoivat ilmeellään ettei ole leikin aika. Mitään ei saanut sanoa ja yritin eleilläni anoa armoa. Sitten käteeni annettiin puhallettava nuoli pyssy, johon laitettiin myrkkynuoli ja näytettiin, että pitää osua katossa roikkuvaan ilmapalloon. Ja osuinhan minä!! Huh, huh.

Voittajan on helppo hymyillä

Siellä todellakin oli näitä pääkalloja katossa

Seuraavana päivänä lensimme aamulla Sandakanin kaupunkiin ja näimme ne ihanat hellyttävät orang utahit,kuten heitä täällä kutsutaan. Sepilok on orpojen orankien suojelukeskus, joka palauttaa takaisin sademetsään kuntoutuneet orangit. Ruokinta-aikaan he saapuvat syömään hedelmiä ja maitoa. Suurin osa on pieniä lapsia, mutta joukossa on myös isompiakin.Orangit ovat joskus vähän laiskoja eivätkä viitsi itse hakea ruokaa. He elävät kuitenkin aivan vapaana ja tulevat ruoka-aikaan paikalle. Alueelle ei saa viedä mitään irrallisia esineitä, orangit haluavat matkia ihmisiä ja varastavat kaiken irtonaisen tavaran, jos ovat sillä tuulella.Näimme  kaikkiaan 11 kpl  meillä kävi hyvä tuuri sillä parina päivänä oli ollut vain kolme orankia syömässä.

Mietteliäs ilme ruokaa odotellessa

Kovin ajatuksissaan tämäkin..

kunnes toinen haluaa samalle oksalle.

Tässä on juuri käyty ruokapöytään

Sain ihan oman banaanitertun

Nämä kaksi ovat erottamattomat kaverukset

Onnistuimme myös näkemään maailman harvinaisimman apinan Proboscis apinan, joita myös "hollantilaisiksi" täällä kutsutaan, johtuen isosta nenästa ja suuresta vatsasta. Näitä apinoita elää vain Borneolla tällä alueella. Tämä apinayhteisö, joita me kävimme tapaamassa, olivat itse muuttaneet alueelle muutama vuosi sitten, kun sadekaudella oli satanut niin paljon, että he olivat lähtennet pois rannikolta. Alueella ruokitaan näitä apinoita ja he tulevat heitä varten rakennetulle lavoille syömään hedelmiä ja heidän herkkuaan pannukakkuja. Mitä suurempi nenä ja vatsa uroksella niin sitä suurempi haaremi hänellä on. Aika vaikuttavia ovat vai mitä?  

Tässä komeanenäinen uros on aterioimassa haareminsa kanssa

Äiti ja lapsi

Tällä äidillä on aivan pieni vauva

Pannukakkujen houkuttelemina ne tulivat aika lähelle

Uros kuitenkin ensin syömässä

Muistuttaako tämä "hollantilaista", ehkä kaikkia eurooppalaisia? Iso vatsa ja nenä

Komea on sivuprofiilikin, vai mitä?

Reservaatin portilla

Ihastuimme kovasti tähän hotelliimme Tangun Aruun, joka sijaisti Kota Kinabalussa, siitä oli helppo lähteä käymään kaupungilla ja ostoksilla. Kun olimme vaihtaneet hotellia, niiin tästä hotellista on lyhyt matka  myös upeisiin paratiisi saariin, laiva menee joka tunti, eilen teimme retken saareen nimeltä Sabi ja tutustuimme vedenalaiseen maailmaan. Snorklasimme ja kyllä se oli hauskaa nähdä. Uskomaton korallien määrä ja ne ihanat pienet ja isommatkin kalat ja värikkäät, jotka tulevat ruokaa kyttäämään, kun menet veden alle ja näykkivät käsiä ja odottavat ruokaa. Ihmiset ruokkivat niitä, jotta ne tulisivat lähelle. Todella hienoa!!

Tässä sitä ollaan snorklamassa, tarkkaavainen katsoja näkee kalaparven ympärilläni

Aika hyvin onnistunut kuva, kamera vesitiiviissä pussissa ja on edelleen  ehjä!

Vesi oli kirkasta ja siellä näki ihania kaloja ja meillä tietysti muistikortti täynnä!!!

 4.2 Vielä kertomus retkestämme Kota Kinabalu vuoren lunnonsuojelualueelle ja kuumille lähteille. Mukana oli sama opas,joka meillä oli pääkällonmetsästäjä-retkellä. Matkaan lähdimme aamulla aikaisin sillä matka on pitkä. Meillä on ollut tuuria kelin kanssa, vaikka täällä on kuulemma sadekausi, emme ole sadetta nähneet kuin parina pisarana, nytkin on kirkas ilma. Lähestymme mahtavaa Kota Kinabalu vuorta, joka on edelleen aktiivinen tulivuori. Jos haluaisi kiivetä huipulle se vaatisi 2 päivän vaelluksen ja  kuntomme ei ehkä ole siihen riittävän hyvä. Haluamme kuitenkin nähdä tämän upean vuoren!  Menimme ensin vuoren kansallispuistoalueelle ja kiersimme sen ja kävimme museossa, joka on aluella. Näimme myös vuoresta ja kasvillisuudesta kertovan filmin. Sen jälkeen lähdimme kohti kuumia lähteitä, jotka sijaitsevat lähellä. Siellä ensin tutustuimme kuumien lähteiden vedentuloon ja sitten lähdimme kävelylenkille sademetsään. Oppaamme, joka oli asunutkin lähellä oli viihtynyt vuoren sademetsissä kuvailemassa lintuja ja oli muutenkin erttäin kiinnostunut vuoren kasveista ja elämästä siellä. Hän bongaili meille harvinaisia orkideita joita kasvaa vain Kota Kinabalu vuorella ja hän oli myös taitava valokuvaaja ja otti minun kameralani mm kuvan maailman pienimmästä orkideasta. Kävely sademetsässä ei ollutkaan vaan pikku kävely vaan siellä sai todella kiivetä välillä korkeuksiin, korkeuserot olivat aikamoiset. Kun oli päästy polun korkeimpaan kohtaan olikin aika kiivetä näköalatasanteelle, jolta lähti riippusillat, kaikkiaan 5 kpl. Riippusillat sijaitsevat 40m korkeudessa sademetsässä puiden latvoissa. Ne on rakentanut, joku hyönteisiä tutkinut biologi aikanaan ja ne on jääneet sitten matkailijoiden käyttöön. Kokemus oli kyllä aika huikea! En uskaltanut katsoa alas ollenkaan. Etenin polkua pitkin vauhdilla eteenpäin ja vihdoin viimeisellä tasanteelle pysähdyin ja opas sanoi, menitpäs sinä nopeasti läpi.Matkalla oli kuulemma näkynyt vaikka mitä, lintuja ja iso orava. Hikisen ja vaikuttavan sademetsäkävelyn jälkeen olikin aika kokea ihanat kuumat kylvyt. Siellä oli myös yksi todella kylmä allas.

Upea Kota Kinabalu

Keli on kirkas, usein tämä vuori on paksun pilviverhon peitossa

Maisemat ovat todella upeat

Tämän upean perhosen onnistuin kuvaamaan

Tämäkin on perhonen, tämän kuvan otti loistava oppaamme

Tämä yksi maailman harvinaisimista orkideoista oli aidan takana, etteivät orkidea varkaat varasta

Lihansyöjä kasvi, jonka sisällä on makeaa mettä. joka houluttelee hyönteisiä

Oranssi mansikka

Maailman pienin orkidea, oppaan kuvaamana

Tämä pikku veitikka oli jähmettyneenä puun rungolla

Tälläisia riipusiltoja pitkin käveltiin 40 metrin korkeudessa puun latvoissa

Taitaa Karillakin jalat tutista

Vilvoittava kylpy hikisen sademetsäkävelyn jälkeen

Viimeisenä päivänä Kota Kinabalussa, museon ulkopuolella autoja bongailemassa

Automuseot ja museoautot lähellä Karin sydäntä

Kävimme vielä viimeisenä päivänä Manukan saarella snorklaamassa. Saarille kulkee hotellin rannasta puolen tunnin välein moottoriveneitä ja matka kestää 15min. Saarilla voisi myös yöpyä siellä on majoja ja pikku taloja yöpymistä varten ja paljon pieniä ravintoloita, jossa on pikkupurtavasta isompaankin nälkään. Siellä on kiva viettää koko päivä. Tulimme pois viimesellä veneellä klo 16.30.

Täältä ei lähde viestit kännykällä, joten  pidetään yhtetyttä blogilla.. Ehkä sitten keskiviikkona kun lähdemme Kuala Lumpuriin niin viestit taas kulkee. Terveisin kaksi matkailijaa maailmalta. Arja ja Kari