Tuon järkkärikameran oston jälkeen katselee maailmaa usein aivan eri silmin, eli eri putkilla ja linssin läpi. Aina tulee mieleen minkälaisen valokuvan tuostakin saisi. Syysvärit ovatkin tänä syskynä houkutelleet herkullisilla väreillään ja ihan kotinurkissa. Tälläisia niistä tuli.
Kotikadulla
Ohitse ajaessaan isäntä huomasi pellolla muuttomatkalla olevia laulujoutsenia niitä oli reilut sata noilla pelloilla. Hän tuli hakemaan minut kotoa niitä kuvaamaan.
Taustalla tuo kuuluisa koivukuja.
Taustalla Liuksialan kartano. Kangasalan vanha kirkonkylä, Liuksiala, muodostettiin 1556 kuninkaankartanoksi, joka läänitettiin 1577 leskikuningatar Kaarina Maununtyttärelle. Kartanon myöhempiä omistajia olivat Sigrid Vasa, Åke Tott, Klaus Tott ja amiraali Lorenz Creuz vanhempi. Vuodesta 1821 tila oli Meurman-suvun hallinnassa. 1800-luvun jälkipuolella Liuksialaa isännöi valtiopäivämies Agathon Meurman. Liuksialan puinen päärakennus valmistui 1804. Nykyiseen asuunsa se muutettiin 1902 (Berndt Blom). Liuksialan kivinen kappeli on pystytetty 1917-32 Josef Stenbäckin piirustusten mukaan pitäjän ensimmäisen kirkon sakastin paikalle. Meurman-suku on edelleen kartanon omistajina.
Siinä pieni historillinen osuus yhden kartanon vaiheista kylällämme. Meillä on täällä myös toinen 1500-luvulta peräisin oleva kartano, eli Vääksyn kartano sekä 1600-luvulta peräisin oleva Sorolan kartano. Niistä ja niiden historiasta joskus myöhemmin.
Liuksialan puistoa.
Tässä rakennuksessa säilytetään museoaikaisia hevosvaunuja ja kärryjä, joilla kartanon väkeä kuljetettiin.
Näin kauniin värinen on Aakkulantie Kangasalla.
Kommentit