Indonesia, Jaava, Bali ja Hongkong 17.2 - 6.3.2011

Laskeutuminen Jaavan saarelle 18.2. Yöpyminen Jakartassa. 19.2 Jakarta - Bogor - Bandung, 2 yötä Bandungissa. 21.2 Bandung - Garut - Tasikmalaya - Baturaden, yö Baturadenissa. 22.2 Baturaden - Dieng Plateau - Yogyakarta. 2 yötä Yugyakartassa. 24.2 Yogyakarta - Malang, yö Malang. 25.2 Malang - Kalibaru, yö Kalibaru. 26.2. Kalibaru - Bali.
5 yötä Bali . Bali - Hongkong 2 yötä Hongkong.

 

Terveiset Jaavalta. Olemme olleet täällä jo pari päivää. Nettisivuja en ole saanut auki. Nyt löysin paremman yhteyden hotellista. Matka tänne sujui oikein hyvin. Pienet lippuhässäkät oli Amsterdamissa, mutta muuten matka on sujunut loistavasti.  Helsingissä eivät saannet tulostettua meille kaikille lippuja Cathay Pacifikille, joten Amsterdamissa jouduimme menemään ulos kansainväliseltä puolelta, Cathayn tiskille lippuja jonottamaan. Meillä oli aikaa  onneksi kolme tuntia. Ihan tunnin parin tauko ei olisi riittänyt. Matkaa oli paljon toiselle puolelle lentokenttää. Ruokalista tuotiin koneessa heti koneen noustua ilmaan, valittavana oli kolmesta eri ruokalajista, mutta kuinkas kävikään, kun tarjoilu pääsi meidän kohdalle ruoka, jota halusimme syödä oli loppunut.



Amsterdamista Hongkongiin tällä koneella.



Tässä odotellaan Jaavan lentoa.



Se lennettiin tällä.





Jakartassa, iltakävelylle lähdössä.



Liikenne olikin melkoista, kun astuttiin ulos hotellista.



Kari rohkeana heti katukeittiöstä jotain ostamassa.





Hotellissa söimme  ensimmäin  illallisen. Se  olikin melko edullinen ja tarjolla oli todella upea seisova pöytä, Ateriaan kuuluivat viinitkin.

Jakartassa olimme yhden yön ja illalla lähdimme pienelle kävelylle hotellin ulkopuolelle. Liikenne oli aivan valtaisaa, olimmehan suurkaupungissa. Illallisen söimme hotellissa, hotellin ulkopuolella ei ollut yhtään ravintolaa, pieniä katukeittiöitä kyllä. Emme uskaltaneet heti niitä kokeilla. Lähdimme aamulla klo 9 aikaan Jakartasta kohti Bandungia , joka on pikku kaupunki vain 3 milj asukasta ei mikään hörönkökkölä. 

Eilen kävimme kasvitieteellisessa puutarhassa, siellä meillä oli hauska opas, hän jaksoi kujeilla kanssamme vanha mies. Botanical Garden , Kebul Raya on 87 hehtaaria laaja alue. Alue on valtava ja näimme siitä vain murto-osan. Sen jälkeen menimme eläinsafarille, joka on suurin koko Jaavan saartella. Näimme eläimiä, joita  täällä Indonesiassa on, mutta  myös Afrikkalaisia eläimiä. Meillä on oikein mukava  opas, Rudi ja autonkuljettaja Lili. Ajelemme pikku bussilla.



Oppaamme ostaa luonnonlääkkeitä diabetekseensa. Hän käyttää vain luonnonlääkkeitä,
länsimaiset lääkkeet ovat niin kalliita.


Tämä hauska mies kierrätti meitä luonnontieteellisessä puutarhassa.



Ei ollut leluja lapsena piti itse keksiä.



Puun sisään voi mennä vaikka sateensuojaan.



Tämä on nukke tehty kasvin isosta lehdestä, nuket ovat tämän kulttuurin tärkeä opetusväline.



Kukat käyt myös koruiksi, tässä korvis.



Hibiskuksen kukka on varsin kätevä ja hyödyllinen....



Sillä voi kiillottaa kengät näin kiiltäviksi.







Kasvitieteellisen puutarhan ihanuuksia, tällä kertaa jätin orkideat kuvaamatta.








Kuinkas ollakaan mersukerho oli kokoontunut kasvitieteelliseen puutarhaan. Isännän mieleen.
Nämä mersuharrastajat ovat kaikki nuoria miehiä, päinvastoin kuin Suomessa lähes kaikki vanhojen autojen harrastajat ovat vanhempia miehiä.

Tämän päivän ensimmäinen visiitti oli keski-Jaavan suurin eläitarha.
Tänään olemme käyneet katsomassa tulivuorta joka on tässä Bandungin  lähellä.  Bandung on kolmanneksi suurin kaupunki Jaavalla. Sieltä ajelimme katsomaan miten teetä valmistetaan. Ostettiin taas teetä, se täällä on todella halpaa. Ajelimme katsomaan toimivaa tulivuorta Tangkubahan Prahu.  Nähtävissä on kolme suurta kraateria, kaksi näkyvissä,  yksi oli kauempana. Sinne olisi voinut vaeltaa,  tyydyimme vain katselemaan etäältä  toimivaa tulivuorta.
Sieltä jatkoimme  kuumille lähteille uimaan ja  lounaalle.  Lounaan jälkeen kävimme katsomassa  paikallista nukke-teatteriesitystä ja lasten  upeaa showta  tanssia ja perinteisellä soittimella soitettua musiikkia, sitä olisi katsellut vaikka kuinka kauan. Liitän myöhemmin myös videon esityksestä.  Huomenna matka jatkuu. Terveiset koko poppoolta sinne todella kylmään Suomeen. Täällä ei palella.









Komeita sarvipäitä, mitähän tapahtuisi,jos tämä ravistaisi päätään!!!!!!!!!





Nämä viihtyvät koloissa.



Orankeihin olemmekin tutustuneet jo Borneolla.



Tämä oli safari ja eläimet olivat irrallaan alueellaan.



Tässä oppaamme esittelee näitä heille tärkeitä nukkeja nukkepajassa.





Tämä perhe oli kujalla aamiaisella.



Tämä taisi olla perheen elanto.



Ison tulivuoren kraatteri ja taustalla näkyy toinen.





Tulivuori oli aikas korkea.


Myyntikojuja tien varrella, joka vei kraaterin reunalle.



Oppaamme merkillisiä herkkuja, Chiliä ja makeata.







Uimme kuumilla lähteillä, vesi oli noin 42 asteista. Jälkeenpäin tunne oli samanlainen kuin olisi ollut saunassa.



Nukketeatteria, jolla  on myös hyvin tärkeä kasvatuksellinen merkitys lapsille sekä
kaikenaikkiaan vahva kulttuurinen merkitys monella saralla.



Nämä suloiset lapset esittävät meille perinteisiä tansseja ja musiikkia.



He laulavat yhdessä. Esitys oli todella viehättävä ja soittavat perinteisillä bambusoittimilla.




Tässä joukon nuorimmat haastattelussa.


Tervehdys täältä keski-Jaavalta, Matkaa olemme taittaaneet useita satoja kilometrejä. Viimeisen kirjoituksen jälkeen kävimme myös pienellä saarella, johon ensin matkustettiin hevostaksilla ja sitten vielä bambulautalla. Saaressa oli pieni hindutemppeli.





Oppaamme järjesti meille hevostaksin. 



Ankat viedään riisipeltoon syömään riisinkorjuunjälkeen.



Tälläisella lautalla menimme saareen katsomaan pienen pientä hindutemppeliä, jonka nimi Situ Gangkuang. Se on rakennettu 9:nellä vuosisadalla.



Citu Gankuang.



Hindutemppelin sisällä on Hindujumalan patsas



Kylänraittia.



Tämä mies teki kukkasesta kaulakorun.







Järvellä lalastaja työssään Taustalla tulivuori.

Tarinan mukaan: Kun muslimit saapuivat Jaavalle, niin hindut pakenivat Balille.  Muslimimies joka saapui tälle saarelle sai 6 lasta jotka perustivat perheet ja jäivät saarelle asumaan.Tässä saaressa on aina eletty hyvin perinteikästä elämää. He eivät saaneet poistua saarelta.  He ovat olleet omavaraisia. Saaressa asui vain tietty määrä henkilöitä ja aina kun väestö kasvoi yli tuon määrän niin 1 joutui poistumaan saarelta. Kun joku kuoli niin hän pääsi palaamaan jälleen saarelle. Muuten he eivät koskaan poistuneet saarelta. He ovat vasta 1990-luvulla alkaneet elää nykyaikaista elämää ja nyt he saavat poistua saarelta ja kulkea vapaasti, heillä on myös televisiot ja muita nykyaikaisia mukavuuksia.



Kauniita riisivainioita.



Matkalla kuvattua.

Kävimme mm. pienessä hyvin autenttisessa  perinteisessä kylässä. Sinne oli mentävä alas rappuja  yli 400 porrasta. Aika kipuaminen ylös, mutta itse kylä oli todella viehättävä, saimme seurata kylän arkea. Ihmiset täällä ovat kaikki ystävällisiä. Oppaamme pitää huolen, että näemme kaikesta mahdollisimman paljon.



Alaspäin mennessämme kylänopas huomasi tämän vihreän hyvin maastoutuneen käärmeen.



Kylän omat riisipellot.



Tänne ei ole autotietä, vain portaat johtavat tänne. katsokaa tuota kivetystä.



Riisiä seulotaan, puhdistetaan ja jauhetaan  jauhoiksi.



Perheet ovat läheisessä kanssakäymisessä toistensa kanssa. Kylänraittia.


Kyläoppaamme kutsui meidät katsomaan kotiaan.



Keittiö ja ruuanvalmistus tapahtuu tulella. Palovaara on varmasti suuri!



Lastenhuone. Siistiä oli.



Kylän naiset pyykillä.



Perinteistä kantotyyliä.



Pojat tulivat koulusta portaissa meitä vastaan.







Kuvaa hotellistamme, kraatterin reunalla.

Hotellimme parvekkeelta näkymää. Olimme ainoat ihmiset tässä hotellissa!
Hotellimme oli aivan tulivuoren kraatterin reunalla, mutta tulivuori oli täysin toimimaton. Näkymät hotellista ovat huikeat.


Pysähdyimme myös paikalliselle torille.








Nämä naiset annostelevat paikallista ruokaa pieniin annospusseihin ja myyvät niitä.



Hänkin annostelee valmiita ruoka-annoksia pusseihin.


Aamulla taas lähdimme kukonlaulun aikaan kirjaimellisesti, kukot pitivat konserttia hotellin ulkopuolla. Paikka oli todella kaunis ja jylhät näkymät. Siitä jatkoimme matkaa kohti keski-Jaavaa. Kävimme katsomaassa toimivaa tulivuorta. Näimme miten ahkeria nämä ihmiset täällä ovat, joka ikinen neliömetri on viljelty.  Jylhissä vuoristomaisemissa viljelykset on pengerretty. Odottakaa kun näette kuvat. Laitan niitä vasta kotona, koneelle. Meidän ohjelma on aika tiivis, ylimääräistä aikaa ei juuri jää.



Poikkesimme katsomaan kuinka tiiliä tehdään savesta. Tämä mies ihmetteli kuinka joku voi olla noin pitkä, mallaa  itsensä rinnalle ja nauraa.



Saviainesta laitetaan muotteihin.



He ovat kaikesta raskaasta työstä huolimatta iloisia ja nauravat paljon. Luonnonlapsia.



Tässä on saviainesta mistä tiilet tehdään.



Matkan aikana nähtiin paljon tuliperäisiä vuoria.








Nämä kasvit on suojeltu liialta sateelta ja auringolta.



Tämä pariskunta myi paistettuja banaaneja näköalatasanteen vieressä.



Keskeltä peltoa argeologit ovat löytäneet  hindutemppelin, Candi Arjuna.


Tämäkin alue on melkoinen. Tämä on Jaavan vanhimpia temppeleitä.







Oppaamme Rudi kujeilee temppelin portilla.





Lähestymme kuumaa laavaa rikki haisee.



Tässä kiehuu vedensekainen laava, haju on järkyttävä.



Nämä nuoret juoksiva kiireen vilkkaa luoksemme,huutelivat jo kaukaa. Hiukan jo pelottikin, että mitä haluavat. Halusivat tulla kuvatuksi kanssamme. Kuvia otettiin monella kameralla, viimeksi me halusimme kuvan heistä.

Nyt olemme Yogyakartassa. Eilen kun saavuimme tähän hotelliin niin yllätys yllätys. Hotelliin oli juuri tullut kaksi suomalaista ryhmää, Tema-matkojen ryhmä ja Olympia-matkojen ryhmä. Sitten meidän pieni 6 hengen ryhmämme. Aikamoinen sattuma. Tema matkojen opas olikin meille ennestään tuttu mies.
Olemme täällä nähneet useita temppeleita ja kuuuluisin Boronbou . Kerron myöhemmin lisää.  Tarinaa jatketaan aina kun löytyy internet. Siiriä on kova ikävä.  Terveiset kaikilta matkalaisilta.



Jaavan ehkä tunnetuin temppeli Boronborou.









Sadevesijärjestelmä.



Nuori istuva Buddha.









Jälleen meiltä kyseltiin voitaisiinko olla samassa valokuvassa näiden ihmisten kanssa. Nämä ihmiset eivät kenties ole nähneet kovinkaan montaa länsimaista ihmistä.
Naiset haluttiin vielä erikseen omaan kuvaan.



Borobudur on maailman suurin Baddhalai- temmpeli. Temppeli on yksi maailman ihmeistä
Se on rakennettu vuosina 778-850 lukujen aikana. Se on rakennettu ainakin kahteen kertaa maanjäristysten vuoksi. Viimeksi arkeologinen pelastustyö tehtiin 1960-luvun puolivälissä UNESCO:n tukemana. Kerran se on joutunut fundanmentalististen islamistien hyökkäyksen kohteeksi 1985-luvulla Tällä hetkellä se on loitavassa kunnossa. Paljon paremmassa kunnossa kuin Anchor Wat Kambozassa. Muistuttaa jotenkin Anchor Watia.












Merapi tulivuoren tuhoja marraskuulta, koko ajan urakoidaan ja tuhkaa ja isoja lohkareita kuljetetaan pois alueelta.

Taloista näkyy vain vähän katonrajaa. Näistä ihmiset evakuitiin pois ennekuin tuhoja.
Indonesissa on 128 aktiivista tulivuorta. Viimeisenä toiminut on juuri Merapi, joka teki paljon tuhoja alueella. Myös Bromo pussahtelee tällä hetkellä ja sylkee tuhkaa. Emme tehneet retkeä Bromolle.

Tervehdys tänään on matkaa tehty 400 km ja aika kuitti  olo, pysähdeltiin toki välillä monessakin paikkaa. mm paikallisessa kauppahallissa, joka oli melko siisti. Teurastettuja kanoja pitkät rivit ilman mitään kylmätiloja. Kaikki lämpimässä hallissa. Muuten paikka oli siisti , ei hajua. Ei enempää tällä kertaa..

Sitten illalla kävimme taas kerran katsomassa Hindujen tarustoon liittyvää tarinaa. Oppaamme kertoi, että vaikka he kuuluvat islamilaiseen uskontoon silti he uskovat osin Hindulaiseen tarustoon. Eli heidän uskontonsa on sekoitus hindulaisuutta ja Islamilaisuutta. Ramayana Ballet teatterissa esitetään eeppisiä tarinoita.







Tässä tätä kulttuurillista performanssia, tarina oli melko hauska.



Tässä värjätään käsityönä batiikkia.



Valmis batiikkikangas.



Tässä valmistetaan batiikkia, se on todella monen vaiheen työtä, vahausta, värjäystä ja pesemistä. Vahalla aina suojataan se kohta kankaasta jota ei värjätä ja jos kankaaseen tulee monta väriä niin työ on todella hidasta ja kaikki värjäykset tehdään käsin.


Yogyakarta on tunnettu kulttuuri-ja taidekaupunkina. Kaupunki on tunnettu juuri batiikkitaiteesta, kankaiden teosta ja hopeasepistä.
Kaupungissa on myös Sulttaanin palatsi Kraton sulttaanin palatsi on rakennettu 1800-luvulla sulttaanille ja hänen perhelleen. Nykyinen sulttaani asuu vielä joskus palatsin yksityisessa osiossa,  palatsi on yleisölle auki. Tämän sulttaanin jälkeen valta siirtyy hänen veljelleen. Nykyisellä sulttaanilla  on kaksi tytärtä, tytär ei voi periä valtaa.  Sulttaanilla on vain yksi vaimo. Hänen veljellään vaimoja on useampia ja useampia jälkeläisiä myös poikia, siten myös perimys on taattu.




Sulttaanin palatsissa on paljon esineitä, tuo lintuhäkinnäköinen on tarkoitettu 7 kuukautta täyttäneen poikalapsen seremoniaan.



Palvelusväki on ollut nöyrää, tämä kuvaa vanhaa palvelusväen tyyliä ja pukeutumista.





Ming dynastian aikaset ruukut taivasalla, apua!







Yksi sulttaaneista on ollut huonojalkainen ja häntä on kuljetettu tällaisella kulkuvälineellä.



Hauska naamari.

Sulttaaniperheen suvun edustaja tekee näitä varjonukkeja nahkasta, täällä saimme myös kuulla miten lapsille opetetaan Hindu-uskontoa nukkejen avulla. Niihin liittyy paljon symboliikkaa.





Sulttaaniperheen suvun edustaja tekee näitä varjonukkeja nahkasta, täällä saimme myös kuulla miten lapsille opetetaan Hindu-uskontoa nukkejen avulla. Niihin liittyy paljon symboliikkaa.







Tämäkin temppeli on koottu uudelleen maanjäristyksen jäljiltä.











Paikallinen kauppahalli oli vihanneksia, kanaa, kalaaa yms ruokaa, ei kylmätiloja, mutta
hajuakaan ei ollut.



Iloiset pojav vastaanottivat meitä kyläkoululle.



Tytöt tanssivat vaikka kouluun tuli vieraita.



Kiltisti istuivat luokissaan.



Heillä oli myös tietokoneluokka.


Keittiöstä oppilaat saivat ostaa pikkupurtavaa. Ei ollut häävin näköinen.



Iloiset pojanviikarit olivat läksyjä tekemässä.




Koneelinen riisinpuinti on melko harvinaista, tämä löytyi tienvarresta.



Tälläinen vekotin.



Riisiä säkkiin.



Härkävankkuri on nykyään melko harvinainen jopa Jaavan teillä. Komea vankkuri!



Erään hotellimme näkymät olivat suoraan minareetille!




Kuvaa lounaspaikkamme aulasta. Kuskin kuvaama. ja Alakuvassa kalat pyydystetään suoraan lounaspöytään.



Viimeinen hotellimme Marco Utomo oli todella idyllinen.







käärmehedelmiä.



Kaakaopapu.



Hotelli oli meidän mielestämme todella idyllinen, aikanaan nämä pienet majat oli tehty plantaasilla käyville vierailijoilla ja ostajille. Myöhemmin siitä tuli hotelli. Tapasimme alkuperäisen perustajan tyttärentyttären, joka oli jo itsekin 50-60 vuotias.   Paikka on viehättävä. Ravintola on 35 % omavarainen, Heillä on hollannista tuotettuja lehmiä, melko iso navetta. Tilalla tehdään voi, juusto, sokeri itse ja kasvatetaan hedelmiä ja kahvia yms. Juustoja myydään mm. Balille.
Olemme paikassa nimelta Marco Utomo. Paikka on plantaasi, jossa viljellaan kahvia ja mausteita. Teimme kierroksen plantaasilla. Hotelli on Hostell tyyppinen, eli perushuone. Paikka on kaunis ja siisti. Aamulla sitten jatkamme Balille. Kävimme täällä myös uimaaltaalla, ihanan virkistävää. Täällä on jotenkin hyvin rauhoittava tunnelma. Kuvia liitän sitten vasta kotona, mutta kuvattu on taas paljon.



Aamulla poikkesimme alumiini- ja teräs tarvekalujen valmistajan luona.



Paljon näkee omia pieniä rukoushuoneita pihoilla. Tässä rukoushuoneen komea koristus.



Liikennevaloissa kuvattu iloiset isä ja lapset.





Riisin viljely on kovaa työtä, kaikki tehdään käsin. Ihmiset ovat  aina hymyileviä ja antavat kuvata itseään.





Liikkuva sirkkeli.



Isännän kuvaamia härveleitä.


Sitten on aika astua laivaan.



Näkemiin Jaava! Matka Balille kestää noin tunnin.



Pientä kaupankäyntiä laivassa.





Balilla meitä oli melkein vastassa tälläinen seremoniallinen kulkue.
Balilaiset ovat hinduja.

Terveiset Balilta. Täällä olemme nyt rentoutuneet Jaavan matkan rasituksista. Ilmat ovat meitä suosineet. Aurinko paistaa, vaikka täällä kuulemma on satanut paljon ennen tänne tuloamme. Kaikki ovat jo saaneet väriä pintaan. Tänään olimme kokovartalohieronnassa, meidät todella hierottiin päästä varpaisiin tai oikeastaan toisinpain, hieronta aloitettiin varpaista. Pakaralihaksetkin käytiin läpi. Olimme aivan nirvanassa. Todella rentouttavaa.  Täällä olemme todellakin nyt levänneet ja nauttineet vain auringosta. Retkille emme jaksaneet enää lahteä, kun autossa olimme jo istuneet Jaavan läpiajon aikana niin paljon. Sitäpaitsi me olimme täälla 2 vuotta sitten ja silloin kiersimme saaren. Tämä oli koko porukan päätös, ettemme lähde retkille.  Palataan asiaan taas. Terveiset kaikilta.





Tämä nuori nainen oli minun hierojani, Ensin pestiin jalat ja hieronta alkoi jaloista. Kaikki vaatteet riisuttiin ja saimme kertakäyttöiset pikkuhousut jalkaan. Sitten hieronta alkoi varpaista, ensin selkäpuoli ja sitten vielä vatsapuolikin hierottiin. Hieronta kesti 90 min. Olo oli huippuhieno hieronnan jälkeen. Mikä parasta tämä ei maksanut mitään, vaan Panorama matkatoimisto tarjosi meille hieronnan. Saimme myös tuliaislahjana Portviini- tyyppisen viinipullon, paikallista viiniä.



Ihana Annika spa.



Joogaa uima-altaalla.







Meidän Bali osuutemme loppuu ylihuomenna, jolloin lennämme Hongkongiin. Siellä vietämme 2 päivää. Toisaalta onkin hyvä asia, että palaamme takaisin vähän matkaa kerrallaan. Honkongissa tuskin on näin kuuma kun täällä. Tulomatkalla poikkesimme Hongkongissa silloin keli oli harmaan sateinen. Toivotaan ettei ainakaan sada. Balilla on tänään ollut +33 astetta.  Aurinkoa ollaan otettu ja allasjumppaakin on tarjolla joka päivä. Ollaan kaikki nautittu todella tästä lepolomasta. Iltaisin käymme syömässä eri paikoissa joka kerta, erilaisia makuelämyksiä. Seuraavan kerran kirjoitan Hongkongissa, jos mahdollista.




Odottelemme lentoa Hongkongiin








The Peak, Centralin takana kohoava korkea kukkula, jonne noustaan juuri tämän maiseman vuoksi. Mistään muualta Hongkong ei näytä yhtä upealta. Ylös jyrkkää mäkeä pääsee 120 vuotta vanhalla raitiovaunulla. The Peak sijaitsee 370metrin korkeudessa. Sinne on rakennettu torni, Peak Tower, jossa on ravintoloita ja kauppoja. Myös maksullinen Sky Terraace. Näkymä koko pilvenpiirtäjä-alueelle bisneskaupunginosaan. Kirkkaammalla säällä voi myös näkyä toisella puolella oleva Kowloon. Meidän vierailullamme smok eli saastesumu oli melkoinen.



Bisnes center taustalla.Vastarantaa ei erota.



Kävimme tässä ravintolassa olusilla.




Mäki on  jyrkkä.
Ollaan menossa alaspäin.






Hongkongin kujia.



Pikku puitossa.



Kävelyllä bisnescenterissä.



Niskat kipeänä tuijotimme pilvenpiirtäjiä.



Tutunäköinen trolleybussi, täällä monet bussit on kaksikerroksisia.



Tämä ei ole Finnairin lentokone jolla lensimme Suomeen, vaan koristeena katossa.

 

 

Terveiset lentokentältä. Odottelemme lentoamme,  lähtö on 00.35 olemme täälllä odotelleet jo useamman tunnin. Huoneenluovutuksen jälkeen siirryimme tänne. Olemme täällä nähneet ja kokeneet vaikka mitä, kerron tarkemmin sitten kun palaamme  Suomeen. Siiriä on kova ikävä ja Siirille löysin ihania tuliasia. Shoppailtu on ja kassit taas täynnä tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa.
 

Lasten musiikillinen show.Tässä soitetaan  perinteisillä bambusoittimilla, yleisökin sai kokeilla niillä soittamista.

https://www.youtube.com/watch?v=IrCQSJ-5WTI

 

Ramayana Ballet esitti meille Hidujen taruja

https://www.youtube.com/watch?v=KXPvUQ5qA8U