Kambodza ja Vietnam 15.2-3.3.2002

16.2 Saavumme Saigoniin ja majoituimme Equatorialin hotelliin. Lähdimme heti tutustumaan ympäristöön ja nälkäkin  oli.  Ajattelimme syödä jonkun pikku keittoaterian hotellin lähellä olevassa ravintolassa. No istahdimme ravintolaan meitä palvelemaan tullut neitonen ei osannut englantia , pyysimme elekielellä ruokalistan, joka tuotiin heti. Pitihän se tietää, ruokalistalla ei englanninkielistä sanaa löytynyt! Muutama kuva aina aihealueittain eli keitot ja muut ateriat. Nyt voisi syödä kanakeiton, joten näytimme kuvasta kanan kuvaa ja keittoastian kuvaa.  Hetken odotettuamme saimme höyryävät keitot eteemme,tuskin kanakeittoa meikäläisittäin, mutta herkullista kuitenkin. Sitten ilmaisimme haluavamme laskun, tyttö näytti jo hätääntyneeltä ja teki kädellään hakkaavan eleen ja osoitti kädellään keittiöön päin. No ei auttanut muu kuin odottaa mitä tuleman pitää ja jonkin ajan kuluttua molempien eteen tuotiin kokonainen grillattu kana! Se siitä kanakeitosta. Olimme vielä menossa illalliselle yhdessä.

17.2 Lähdemme aamiaisen jälkeen kaupunkikierrokselle Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn. Kävimme  presidentin palatsissa, joka oli  palatsina, kun vielä oli kaksi Vietnamia, etelä- ja pohjois-Vietnam. Nyt se on museona.  Kaikki on ennellaan. On kuin olisi tultu ajassa taaksepäin.

Kuulimme sodan loppuvaiheet oppaan kertomana. Palatsin parvekkeella edelleen vanha helikopteri, jolla presidenttiä kuljetettiin paikasta toiseen.. Sitten kävimme tietysti sotamuseossa, missä tämän maan lähihistoria on nähtävänä monin valokuvin sekä muunlaisen sotatarvikkeiden muodossa. Lopuksi kävimme temppelissä sytyttämässä meille spiraalin muotoisen tulen, joka suojelee meitä matkalaisia. Lähdimme katsomaan auringonlaskua veneretkelle Saigon joelle ja sen jälkeen illalliselle.

1547424.jpg

Presidentin palatsi Saigonissa Vietnamin sodanaikana,toimii nyt museona

1547429.jpg

Presidentin helikopteri oli aina valmiina kuljettamaan. Edelleen paikallaan.

18.2 Cu Chin Tunnelit. Lähdimme heti aamulla retkelle tunneleille, joita Vietkongin sissit käyttivät sodan aikana. Ensin tosin poikkesimme katsomassa kuinka riisipaperia tehdään, joista myös kevätkääryleet valmistetaan. Tunneleille saavuttuamme saimme myös kokeilla miten ahtaissa tunneleissa nämä sissit aikoinaan siellä kulkivat.  Sissit usein katosivat amerikkalaisilta näihin tunneleihin ja naamioivat aukon näkymättömäksi. He osasivat myös rakentaa erilaisia ansoja vihollisilleen.

1547452.jpg

Kari poseeraa Vietkongin sissien kanssa.

1547449.jpg

Kari yrittää mahtua samasta aukosta kuin Vietkongin sissit Cu Chin tunneleilla

19.2 Lensimme Phnon Penhiin Kambodzaan  ja majoituimme Hotelli Julianaan. Majoittumisen jälkeen lähdemme kierrokselle Phnon Penhin kaupunkiin. Kävimme mm kuninkaan linnassa, jota silloin isännöi kuningas Norodom Sihanuk.

Olimme kiertäneet palatsin ja saavuimme verannalle, josta oli näkymät kuninkaan yksityisasuntoon ja pihaan, jossa oli kuninkaan oma temppeli. Siinä oppaamme kertoillessa kuninkaasta ja hänen pojastaan, joka ei halua kuninkaaksi. Olimme ainoa turistiryhmä paikalla ja kuinka ollakaan kunigas itse tuli juuri temppelistään seurueineen pihalle melkein kasvojemme eteen.  Me tietysti kovasti hänelle heiluttelimme ja niin hän myös innostui meille heiluttelemaan, vanha kumarainen mies. Turvamiehet olivat jo taluttamassa kuningasta sisään kun hän vieläkin puikahti heiltä takaisin meille heiluttelemaan ilosena.

Kyllä nyt harmitti, että Kari jätti videonsa autoon, kun piti kalliina sitä maksua mikä olisi pitänyt maksaa videoista. Norodom Sihanuk luopui vallasta 7 lokakuuta 2004. Silloin hän vielä oli hallitsija.

Illallisella ajattelimme mennä hotellin yhteen ravintoloista, pieneen vähän erillään olevaan kiinalaiseen ravintolaan. Kuten jo tuttua oli ei ruokalistassa ollut englannin kielen sanaakaan. No näytimme ankan kuvaa ja osoitimme listaa, ja tarjoilijat alkoivat kovasti hihittämään ja osoittivat meitä sormellaan. arvasimme, että nyt tuli tilattua jotain hassua. Vihdoin meille tuotiin annokset,  molemmille omat vadilliset ankanräpylöitä ja parsaa toiset vadilliset. Karia ei kyllä silloin naurattanut. Yritimme imeskellä rapylöitä ja parsa oli kyllä hyvää. Räpylöissä ei kyllä paljon syötävää ollut.  Myöhemmin tuota asiaa on kyllä naureskeltu.  

20.2 Tuol Slengin vankila ja kuoleman kentät. Aika järkyttäviä paikkoja molemmat, matkalaiset olivat hyvin hiljaisia näissä paikoissa. Ensin Tuol Slengin vankila, joka toimii nyt museona. Kertoo noista ihmiskunnan hirvittävistä rikoksista, joita siellä tehtiin. Jokaisen sellin seinällä oli valokuva muistuttamassa siitä hetkestä, kun Vietnamilaiset pelastajat saapuivat paikalle. Uhrit olivat kuolleet  tai tapettu ja sidottuja sänkyihinsä. Sängyissä ei ollut patjoja ja useimmat uhrit olivat ilman vaatteita. Näimme huoneita miten vankeja oli kidutettu ja välineitä, joita kidutuksissa käytettiin. Seinällä oli myös pääkalloista tehty seinätaulu, jossa oli pihaan haudattujen vankien pääkalloja. Kaikki uhrit oli ensin valokuvattu ja myös nämä kuvat olivat seinillä. Usimmat näistä kiduttajista olivat hyvin nuoria, jopa lapsia. Heidät oli aivopesty tappajiksi.

Järkyttävä paikka, mutta kuitenkin hyvä, että on muistuttamassa jälkipolvia näistä kamaluuksista. Nämä ihmiset, joita oli todella paljon, jos he olivat vielä hengissä kaiken kidutuksen jälkeen niin heidät vietiin sen jälkeen kuoleman leirille. Näitä leirejä oli kaikkiaan 18000 ja ihmisiä kuoli yli 1700 000. Näimme keskellä tätä leiriä olevan monumentaalisen rakennuksen, jossa oli 8000 pääkalloa, muistuttamassa jälkipolvia näistä kamaluuksista. Pääkallot on kaivettu ympärillä olevista haudoista. Kaivetuista haudoista oli löytynyt mm. naisia ja lapsia ja suurin osa alastomia. Siellä oli puu, joka oli nimitetty lapsentappopuuksi. Lasta otettiin jaloista kiinni ja kovalla voimalla pää iskettiin puuta vasten!!! Suuri osa oli naisten ja lasten hautoja. Oli myös hautoja joissa uhrit olivat ilman päätä. Ajatelkaa, kunka kauan tuosta sodasta jo on ja vieläkään Kambodzalaiset eivät ole saaneet oikeutta tuosta punakmeerien hirmuhallinosta ja Pol Potin valtakauden ajoista. Vasta nyt on saatu ensimmäisiä  syyllisiä oikeuden eteen.

1547437.jpg

Tuol Slengin vankilan seinällä oli pääkalloja ja luita, jotka oli kaivettu vankilan pihalta.

1547442.jpg

Tämä kuva on kuoleman leriltä, rakennuksessa on haudoista löytyneitä pääkalloja kaikkiaan 8000.

1547457.jpg

Tästa haudasta oli löytynyt vain naisia ja lapsia ja kaikki  ilman vaatteita.

21.2 Aikaisin aamulla, aamun kajasteessa lähdemme jokiveneellä kohti Siem Reapia. Ennen lähtöämme eräs mies meidän suomalaisten porukasta sairastui niin, että hänet oli lähetettävä Bangkokiin sairaalaan, onneksi meidän porukassamme oli yksi lääkäri. Paikalle kyllä kutsuttiin myös hotellin oma lääkäri ranskankielinen. Hän järjesti potilaan sairaalahoitoon Bangkokiin. Myöhemmin kuulimme, että kaikki oli hyvin, hänellä oli vuotava vatsahaava. Oppaamme oli juuri Saigonissa sanonut, että Kambodzassa ei sitten saa kukaan sairastua!

Meidän matkamme kesti noin 5 tuntia, Kovaääninen pikavene vei meitä pitkin jokea. Osa väest' istui koko matkan katolla auringossa, mutta osa torkkui sisällä ilmastoiduissa tiloissa. Satamassa  siellä täällä oli kalan kuivattamoita,joista tuli kuvottava haju. Maihinnousu-siltana toimi kaksi leveätä lankkua. Ei aivan meidän satamaterminaalia vastaava.  Tiet ovat niin huonot Kambozassa, että on mahdoton kulkea autolla matkoja, siitä syystä tämä matka tehtiin tuolla jokiveneellä. 

Siem Reapissa meitä oletiin jälleen vastassa linja-auton kera, siitä matka jatkui todella huonoa tietä kohti kaupunkia. Majoituimme hotelli Angoriin.  Illallinen syötiin Hotelli Angorin Teatterissa, jossa illallisen lisäksi oli tarjolla myös kansantanssiesityksiä, Apsara tanssijoita.  Nämä Apsara tanssijat ovat puoliksi naisia ja puoliksi jumalattaria.  Tanssit ovat hyvin perinteisiä ja niitä on tanssittu vuositunhansien ajan.  Ravintolassa istuttiin perinteisesti jalat pöydän alla syvennyksessä, näytti siltä että olisi istuttu lattialla.

1547460.jpg

Siem Reapin satamaterminaali, maihinnousu kahta lankkua pitkin.

22.2 Oli aika tutustua matkamme kohokohtaan eli  muinainen Angkorin loisteliaaseen pääkaupunkiin Angkor Thomiin ja ikiaikaiseen Bayonin temppeliin. Sisäänkäynti oli alueen itäiseltä portilta. Angkor Tomin rakennuttaja oli Jayavarman VII  vuosina 1181-1220. Alue toimi pääkäupunkina 1200-luvun lopulla. Bayon Angkor Tomin päätemppeli oli omistettu armeliaisuuden jumalalle. 54 nelikasvoista tornia ja yli 200 erilaista hymyä on osattu taidokkaasti tehdä temppelin torneihin.

Aika tuntui  pysähtyneen siellä melkein voi kuvitella monenlaisia kuninkaallisia menoja. Palasimme iltapäivän kuumimpana hetkenä takaisin hotellille. Myöhemmin iltapäivällä palasimme takaisin ihastelemaan auringonlaskua  Angor Watin temppelin raunioille. Angkor Watin rakennuttaja Suryavarman II 1113 -1150. temppeli on omistettu Vishnu-jumalalle, joka on suojelija ja järjestyksen ylläpitäjä. Kierrollamme näimme seinäkertomuksia taisteluista ja tapahtumista niiltä ajoilta. Kiipesimme hankalia rappuja ylös itse temppeliin, alastulo rappuja oli vieläkin hankalampaa kuin ylös kiipeäminen.

1547464.jpg

 Matkamme huikea kohokohta Angkor Thomin itäinen portti

1547469.jpg

Tämä seinärelifi  kuvaa sen aikaisia taisteluita

1547478.jpg

Apsara-tanssija, siis taustalla!!

1547485.jpg

Myös kaupustelijat olivat paikalla, nämä onnelliset throun omistajat hymyilevän kauppiaan kanssa

1547488.jpg

Angor Watin temppelirauniot

1547491.jpg

Itse pyhin paikka temppelissä oli tuolla ylhäällä ja  näin hankalat rappuset piti kiivetä. 

23.2 Seuraavana aamuna lähdimme Tonle Sap järvelle. Siellä matkasimme läpi kelluvien kylien, kelluvalle kyläkoululle, jossa tapasimme koulun oppilaita.  Perheet, jotka asuvat näissä taloissa ovat Vietnamilaisia kalastajia n. 1000 perhettä. Poikkesimme myös kelluvassa kaupassa, jossa oli myös lintuja ja pieni koira ja pikku apina kettingillä kiinni. siellä oli myös terratorio, jossa oli pari käärmettä. Pikku tytöllä oli iso käärme kaulallaan. 

Tutustuimme kelluvien kylien jälkeen käsityöläispajaan tai oikeammin kouluun, jossa paikallisille nuorille opetettiin käsityöläistaitoja vanhaan tyyliin. Vierailimme vielä krokotiilifarmilla, krokotiilejä oli todella paljon ja erikokoisia. Kaikki  luultavasti laukku-ja nahkateollisuuteen menossa.

1547497.jpg

Kelluvan kyläkoulun lapsia.

1547502.jpg

Voi vain kuvitella perheen äidin vaikeudet.

1547516.jpg

Näikin on joidenkin pakko asua.

 

24.2 Olimme liikkellä varhain aamulla ja vielä kerran menimme tuolle historialliselle alueelle. Nyt oli vuorossa viidakko temppeli Ta Prohmin. Sen rakennuttaja oli Jayavarman VII  vuonna 1181-1220. Temppeli oli omistettu kuninkaan äidille ja se oli ollut kuninkaallinen luostari. Luonto oli todella näyttänyt mahtinsa täällä, valtavat puut olivat kasvaneet suoraan temppelin päälle. Aamulla äänet viidakossa olivat  erilaisia. lintujen laulut ja kaskaiden sirkutus.

Sitten oli aika jättää taakse nämä historialliset paikat ja jatkaa matkaa. Paluumatkalla kävimme paikallisessa kylässä ja erään viljelijän kotona. Sekä maamiina- museossa. He etsivät edelleen maastossa olevia miinoja ja tekevät ne toimintakyvyttömiksi. Ihmisiä  vammautuu edelleen paljon näissä onnettomuuksissa. Sitten olikin aika jättää hyvästit Kambodzalle ja lentää takaisin Vietnamiin.

1547530.jpg

Ta Prohmin viidakkotemppeli, nämä puut ovat melkein vallanneet tämän muinaisen temppelin.

1547535.jpg

Tämä puu melkein muistutti syömiämme ankanräpylöitä.

1547541.jpg

Poikkesimme erään viljelijän kotona, ja siellä nämä kylän lapset alkoivat myydä kaikenlaista matkamuistoa.

25.2 Lento Siem Reapista Saigoniin kesti 1.5 tuntia, josta matkaa jatkettiin heti bussilla Phan Thietiin. Kaupungin pääelinkeinona on kalastus ja asukkaita 192000. Täällä on tarkoitus viettää rauhallista ranta-elämää ja katsella paikallista kulttuuria. Meidän piti mennä hotelliin, joka sijaitsee aika kaukana itse kapungista, mutta sitten opas kyseli voisimmeko vaihtaa hotellimme Novotel Coralia hotelliin Phan Thietiin.

Hotelli sijaitsi kaupungin tuntumassa ja oli 5 tähden hotelli. Olimme yrittäneetkin tähän hotelliin matkaa varatessamme, mutta se oli täynnä.  He jotka olivat varanneet hotelliin huoneet, joutuivat takapihalle näyttäviin huoneisiin. Me saimme loistohuoneen merinäköalalla ja kaikenlisäksi iso terassi, huonekin oli isompi kuin muilla aurinkomatkalaisilla. No vietimme aurinkolomaa ja kävimme katsomassa kaupunkia. Turisti oli vielä silloin melko harvinaien näky ja kaupukikuvassa ei paljon turisteja ollut. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja katselivat avoimesti ihmetellen meitä länsimaisia ihmisiä. Englantia ei juuri puhuta, Ranskaa kylläkin.  Erittäin viehättävä pikku kaupunki

1547547.jpg

Näkymää ihanan hotellimme terassilta

1547544.jpg

Näkymää toiseen suuntaan.

1.3 Oli aika palata Saigoniin, jossa vietimmme viimeisen yömme samassa hotellissa kuin olimme aluksi olleet.  Lähdimme heti kaupungille ostoksille tietysti silkkikadulle. Ostinkin aivan ihanan silkkisen housupuvun, josta on ollut iloa monilla matkoilla sen jälkeen ja aina se saa ihailua osakseen.

2.3 Alkaa pitkä kotimatka. Lähtö hotellilta oli klo 13 ja olimme syöneet aamiaisen lisäksi kevyen keittolounaan ajattelimme, että lentokoneessa saamme heti jotain syötävää.Lomalento Finnairilla  ensin Phuketiin, jossa välilasku ja sitten sieltä Helsinkiin kokonaislentoaika 17 tuntia.

Heti kun pääsimme kentälle meidät ohjattiin koneeseen, emme ehtineet tehdä oikeastaan mitään ostoksia. Meille sanottiin, että Phuketissa kannattaa vasta tehdä ostokset. Kone lähti vähän etuajassa klo 16 ja lento Phuketiin kesti reilut pari tuntia. Heti tuli ilmoitus, ettei tällä lennolla tarjoilla mitään!!! Vesipullo oli tuotu  jokaisen penkin selkänojan verkkopussiin. No,  pian olimme Phuketissa ja kentällä teimme ostoksemme ja katselimme kun osa vaäestä kävi syömässä. Me ajattelimme että kyllä Finnair tarjoaa heti ruokaa, kun päästään koneeseen, joten emme syöneet mitään, ei moni muukaan syönyt mitään.

Lento lähti ajallaan klo 19 ja koneessa aloimme jo odotella ruokaa, oli jo hirveä nälkä. Olimme syöneet viimeksi klo 11.30 keittoa. Eikös mitä, koneessa alettiin myydä verovapaita tuotteita!! Ihmiset alkoivat olla jo vihaisia.  Vasta klo 22 illalla tuotiin ruokaa!!! Kyllä Finnair sai palautetta varmasti monelta asiakkaalta. Nyt tuota lentoa on muutettu jotenkin! 17 tunnin aikana saimme vain 2 ateriaa illallisen ja aamiaisen.  Olemme sen jälkeen kyllä välttäneet lomalentoja. Reittilennot ovat olleet parhaita pitkillä matkoilla.