Kuuba 02-03.2010
Ensin pitkän ja hankalan lennon jälkeen saavuimme Holguiniin 2 tuntia myöhässä. Halifaxissa oli lumimyräkkä. Finnair oli ainoa kone, joka oli laskeutunut Halifaxiin sinä päivänä. Holguinissa olimme yhden yön ja siitä sitten jatkoimme Havannaan. Hotellimme Holguinissa ei ollut mitään loistoluokkaa, mutta yhden yön hotellina meni ihan mainiosti. Siellä pääsimme heti Kuuban musiikin makuun, salsa soi heti ravintolassa. Siellä maistoimme ensimmäiset mojitot.
Halifaxissa Kanadassa melkoisessa lumimyräkässä välilaskun aikana.
Holguinin kaduilla nähtiin heti paljon vanhoja jenkkirautoja.
Lento Holguinista Havannaan
Kari ensimmäisen rommipullon ostossa Havannassa.
Kuvan luulisisi kuvan olevan 1960-luvun vaihteesta. Vai mitä?
Havanna (La Habana) on todellakin elävä kaupunki, koko ajan kuulee musiikkia. Kaupungin sykkeen aistii joka solullaan. Olemme kierrelleet vanhaa kaupunkia ja ihmetelleet elamänmenoa itseään kovasti kohenevassa Havannassa. Vanhoja rakennuksia on restauroitu jo jonkin verran ja koko ajan restauroidaan. Sääli kuinka paljon rapistuvia rakennuksia on. Autot tietysti on myös yksi Havannan helmistä. Havanna jakautuu 700km alueelle ja jakaantuu moniin alueisiin. Kiinostavimmat ovat vanha Havanna, keski Havanna, Vedado ja ehkä myös Miramar.
Havanna perustettiin 1519 suuren luonnonsataman äärelle. Aarteilla lastatut kaljuunet käyttivät satamaa pysähdyspaikkanaan Uudesta maailmasta takaisin Espanjaan. Merirosvojen suojaks kaupunkiin rakennettiin molemmin puolin mahtavat linnoitukset 1500-luvun lopulla. Unesco on nimittänyt 1982 Vanhan Havannan ja sen vanhat linnoitukset maailmanperintökohteiksi.
Havannan menneisyys on yhä läsnä. Monet kuuluisien romaanien sivuilta ja kirjailijoiden elämästä tutut paikat heräävät eloon. Hotelli Sevilla, Ernest Hemigwayn lempibaarit ( El Floridita ja La Bodeguita del Medio) ja hotelli Ambos Mundos, jossa Hemingway kirjoitti romaaniaan " Kenelle kellot soivat".
Kauniita entisöityjä rakennuksia.
Kaunis kaupunki hotellimme sijaistsi kekseisellä paikalla, lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin yms.
Kauniita toreja.
Ensimmäiseksi tutustuimme keskuspuiston alueeseen ja vierailimme vallankumousmuseossa, joka on itseasiassa mahtava presidentin palatsi, jota presidentit ja diktaattorit käyttivät 1920-1959. Illallisen jälkeen meillä oliskin sitten vuorossa tykinlaukauseremonia La Cabanan linnoituksella.
Vallankumousmuseon pihassa.
Vallankumouksessa käytettyä kalustoa.
Kaupungilla kulkiessa tulee poikettua pikku ravintoloihin ja heti alkaa musiikki soida ja eläviä orkestereita on enemmän kuin missään. Kun on sitten muutama kappale soitettu niin sitten myydään cd levyjä meilläkin on jo kahden päivän jalkeen kolme cd levyä.
Rommitehtaalla oli tehty pienoismalli rautieliikenteestä sen alkuvuosina
Huhhahei ja rommia pullo.
Vierailu rommitehtaalla ja lopuksi maistijaiset
Elävää musiikkia Vanhan Havannan kujilla. Ensin kuunnellaan musiikkia ja sitten kaupataan cd:t.
Tämä vanha mies jammaili keskellä katua kaikessa rauhassa
Persoonallisia havannalaisia ihmisiä Näistäkin kuvista yritettiin rahastaa pesoa.
Oma juttunsa on tietysti tämä yritteliäisyys, kaikella yritetään tienata vähän ylimääräistä. Kaupungilla on vanhanaikaisesti pukeutuvia reheviä nauravia sikaria polttelevia naisia, joilla on kukkakorit kädessa ja kun heitä kuvaa niin se maksaa 1 peson, joka on melkein euron. Kyllä mekin tietysti heitä kuvattiin. Kuvia on otettu jo valtavasti ja myös automuseossa käytiin. No Kari on tietysti aivan haltioissaan tuosta autojen määrästä ja ihmeellisistä versioista mitä täällä näkee ja saakin kirjoittaa tuon autopuolen jutut.
Peson suudelma.
Nämäkin kuvat maksoivat peson
Tämä on kyllä tosiaan autoharrastajan taivas. Kaduilla tulee jatkuvasti vastaan mitä uskomattomimpia pirssejä. Vanhat jenkit koko kirjoltaan 30-60 luvulta ovat edustettuna koko scaalallaan. Sen lisaksi esin Skoda Octavia ja Renu Dauphine, Hillman -50 luvulta ovat varsin tavallista bongaustuotetta, unohtamatta tietenkaan Mossen Elitea ja Ladaa. Volga on harvinainen. Tais olla aikoinaan vain edustusauto. Mukanani tuomia lahjaksi saatuja vanhojen jenkkien kärkiä, polttimoita ym pikkuosia olen jo saanut muutamat lahjotettua onnellisille omistajille, mutta pieni ongelma on se, että kun löytyy sopiva osiin sopiva pirssi, siihen onkin jo vaihdettu joku modernimmman pirssin moottori. Nyt meillä on pari päivää vapaata, niin lupaan kyllä löytää kaikille osille tarvitsijat. Jatketaan bongailuja ja kuvaamista.
Tämä mies sai alkuperäisosia autoonsa ja tässä niitä ollaan valitsemassa.
Musta Havannalainen kuljettaja ajeli ylpeänä tällä Cadillakillaan paksu sikaari suussa!
No miten täällä sitten ihmiset elävät. He ketkä ovat tekemisissä turistien kanssa saavat aika hyvän lisän tuloihinsa, tippeinä. Vaikka täällä ei ole tapana antaa tippiä, mutta tämä suuri turistijoukko, jota käy monesta eri maasta ovat kyllä opettaneet Kuubalaiset tippeihin. Heidän tulonsa kuukaudessa ei ole häävi noin 15-25 euroa kuukaudessa, riippuen mitä teet työksesi. Lääkärit ovat tuolla loppupäässä ja ehkä köyhimmät maatyöläiset tuolla alkupäässä, esim tupakka- viljelmillä työskentelevät. Kuitenkin hinnat ovat korkeita,saimme huomata, kuten niissä muutamissa kaupoissa, joissa tuli poikkettua. Kaupat ovat ihan meidän hintaluokkaamme. Kauppoja varsinkin ruokakauppoja emme nähneet, emmekä toreja, joissa myydään ruokaa! Ihmettelimme mistä he ruokansa ostavat. Yksi pieni lihakauppa Havannassa, jossa oli muutama läskinpala kaupan. Jonoja näimme paljon, kenties he jonottelivat jotain tiettyä ruokaa. Esim. suklaatehtaan myymälään oli pitkä jono ja myös lauantaina näimme hirveän pitkän jonon jäätelömyymälään.
Kuuluisa hotelli jossa Hemingway kirjoitti "Kenelle kellot soivat". Ylimmän kerroksen kulmahuone oli Hemingwayn huone.
Vanhan kaupungin kujilla.
Tässä ollaan daiquiria maistelemassa La Floritassa
Koiran pentuja kaupan myös Peken pentu!
Siinä oli aluksi täydennetään sitten taas. Terveisin Arja ja Kari
Havannassa kyllä näkemistä riittää, ihania kuppiloita ja musiikkia. Bucanero on hyvä olut ja mojitojakin on maisteltu. Mojitot pitäisi juoda La Bodeguitassa, missä kävimmekin yhden naisen kanssa pikaisesti, kun muut olivat tutustumassa katedraaliin, se oli nimittäin 100m päässä katedraalista! Hemigwayn kapakassa La Floriditassa juotiin vuorostaan daiquirit, tunnelma on katossa, ainoa haitta on siellä tupakoidaan sisällä ja sen jälkeen vaatteet kyllä haisevat, ei siellä kauaa voi istua .Kirjailijan paukut; kun asiaa kysyttiin Hemingwaylta hän vastasi, että Mojitot La Bodeguissa ja daiquirit El Floriditassa.
26.heinäkuuta 1953 hyökkäsi kapinallisia Moncadan kasarmia vastaan Santiago de Cubassa. Hyökkäys epäonnistui surkeasti , mutta se toi julkisuuteen kapinallisen johtajan Fidel Castron. Castro vangittiin ja asetettiin syytteeseen; hänen kaksi tuntia kestäneestä puolustuspuheestaan, joka myöhemmin julkaistiin nimellä " Historia on minut vapauttava", tuli merkittävä vallankumouksellinen julistus. Castro oli vangittuna Isla de Pinosilla (nykyään Isla de la Juventud) vuoteen 1955, jolloin Batista armahti poliittiset vangit.
Castro lähti Meksikoon, josta hän palasi seuraavana vuonna Kaakkois-Kuubaan 81 sissisotilaan kanssa, joista yksi oli Che Guevara. Kaikki olivat ahtautuneet pieneen huvijahtiin. Vain 15 pääsi turvaan Sierra Maestran vuorille. Oli kuin ihme, että epäonnistuneesta alusta huolimatta tämä niin sanottu heinäkuun 26 päivän liike kasvoi paikallisten, luvattua maareformia odottavien talonpoikien avulla vakavasti otettavaksi sissiarmeijaksi. Hallituksen joukkojen hyökkäys kapinallisten tukikohtiin 1958 päättyi onnettomasti, ja Che Guevara miehineen kaappasi Santa Claran 30 joulukuuta. Batista pakeni maasta 1. tammikuuta 1959 ja kapinalliset, joita kutsuttiin nimellä barbudos (parrakkaat) marssivat Santiagoon ja viikkoa myöhemmin Havannaan.
Havannan automuseossa
Automuseossa tämäkin. Tällaisia Rolls Royceja on kaksi kappaletta Kangasalla, Yksi Vehoniemen automuseossa ja yksi Mobilian tieliikennemuseossa.
Havannan kujia, ihmisiä ja hevosia
Nämä ovat takseja, voi tilata tunnin ajon ympäri kaupunkia.
Upea teatteri Havannassa, Gran Teatro de La Habana.
Lounaalla saimme tälläisen vieraan, leivänmuruja kerjäämään.
Tässä legendaarisessa ravintolassa pikaiset Mojitot Mojitot pitäisi juoda La Bodeguitassa Hemingwayn mukaan
Tämä juna on tarkoitus ottaa käyttöön Havannan kierroksille. Ei ollut vielä käytössä.
Mikähän tämkin on?
Eilen tutustuimme maaseutuun, Pinar Del Rìon provinssiin, teimme koko päivän retken, kävimme tupakkaviljelmillä ja näimme kuinka sikarin lehtiä kuivataan. Kävimme Soroan kasvitieteellisellä puutarhalla, Los Jazminesin näköalapaikalla. Vinalesin laaksossa, Mural de la Prehistoria maalaus ja Cueva del Indio-luolassa. Sitten illalla sairastuinkin vatsatautiin ja tämän päivän olen ollut sängynpohjalla, nyt alkaa taas elämä voittaa. Ei se minua niin haitannut kun tänään satoi aamusta kaatamalla vettä. Nyt sade on tauonnut ja menemme illalla Tropicana Show- ta katsomaan. Se esitetaan taivasalla joten on hyvä että sade on tauonnut. Huomenna onkin sitten aika siirtyä rantalomaa viettamaan. Palataan asiaan siellä jos internet loytyy.
Puutarhan ihanaa kukkaloistoa, etenkin nuo orkideat.
Vierailu Pinal del Riossa, Soroan puutarha. Kolibrit pörräsivät tässä puskassa, mutta ovat niin pieniä, että niitä on vaikea saada kuvaan.Nähtiin kyllä useita.
Sikaarin lehtiä kuivataan näin.
Los Jazmines-näköalapaikka, taustalla karstimaa kukkuloita niinkuin Kiinassakin oli.
Maaseudulla kuubalaiset asuvat pikkutaloissaan, jotka he omistavat itse
Puisia kolibreja
Nämä autot kävi Kari kuvaamassa iltakävelyllään.
Kaupungin kuuluisin hotelli on 1930-luvulla avattu Hotel Nacional de Cuba, jossa ovat asuneet merkkihenkilöt Winston Churchillista Al Caponeen. Kun makailin hotellissa vatsataudissa Kari kävi katsomassa legendaarista hotellia.
Havannan kaduilla kuvattuja autoja.
Illalla oli sitten kuuluisa Havannan Tropican show. Siitä löytyy myös video.
Coconut mopoja
Havannan katukuva on värikäs ja näitä autoja riittää!
Näkymää Havannaan, hotellimme kattoterassilta.
Tervehdys turistitehtaalta. Siltä tämä hotelli tuntuu. Täynnä Kanadalaisia auringonpalvojia. Ei ihan meidän tyyliin. Se vatsatauti josta kirjoitin, jouduin eilen käymään lääkärissa, kun se vaan ei mennyt ohitse, koko lääkearsenaalista huolimatta. Ihana lääkäri, joka tutki huolella ja kuunteli ja mittaili verenpaineetkin. Sain kolmesta ampullasta injektiot ja vielä ripulijuomat ja pillereitä mukaan. Itselläni oli antibiootteja mukana ja hän käski niitä jatkaa. Nyt olen ihan kunnossa. Halpaa se oli eli 28 pesea, eli noin 23 euroa.
Sää täällä Kuubassa on ollut vaihteleva. Eilen oli todella kuuma aurikoinen päivä. Tänään heräsimme trooppiseen kaatosateeseen ja melkein myrskyyn. Tuuli vei päivän aikana pilvet pois ja aurinko tuli esiin. Havannassa oli myos aluksi melko viileää, mutta loppupuolella sielläkin sai kyllä hikoilla. Kiitos vain kaikille kommenteista.
Kävimme hevosajelulla Guardalavacan kylillä.
Meillä oli mukana saippuaa, kun täällä on pulaa kaikesta. Tämä äiti sai saippuaa, kun heitimme hevoskyydistä saippuaa hänelle. Pysähtyminen on ehdottomasti kielletty.
Kävimme hauskalla meriretkellä, matkustimme katamaraanilla ja ensin snorklailtiin koralliriutoilla ja sen jälkeen saimme uida meriakvaariossa delfiinien kanssa. Se oli todella hauskaa. Hyppäsin ensimmäisten joukossa altaaseen ja saimme heti delfiinisuukon poskelle ja muutenkin nuo ihanat delfiinit temppuilivat kanssamme. Kari sanoi, etta hän ei kyllä moiseen leikkiin tule,mutta kun näki miten hauskaa se oli niin olihan Karinkin pakko päästä altaaseen.
Tässä snorklailua
Ihanat delfiinit
Taitaa Kari kertoa kalajuttua?
Noin saa Karikin delfiineiltä suudelman
Lounaaksi olikin sitten hummeria.
Lauantaina ja sunnuntaina teimme retken Santdiego de Cubaan, Oli todellista syvintä Kuubaa, oli meillä pari kivaa kokemusta siellä joista kerron sitten myöhemmin kun kirjoitan tämän matkakertomuksen. Kuvia on yli 700 joten katsomista taas riittää. Nyt on ollut kuumaa ja aurinkoista. Viela huominen päivä nautitaan. Terv. Arja ja Kari.
Santiago de Cubaan matkalla poikkesimme Castron kotitalolla, joka toimiin nykyisin museona.
Heidän keittiönä.
Äidin makuuhuone.
Perheeen kuorma-auto joka kuulemma on edelleen ajokelpoinen
Castillo del Morron linnoitus
Tykkimies Kari ja onko tässä sitten tykkinainen Arja?
Suomituristit Kuubassa.
Linnoituksen lähellä söimme lounaan, ravintolassa oli käynyt myös itse Paul Mcgartney, tässä hänen tuolinsa.
Ja hänen lautasensa.
Santiago de Cuba on toiseksi suurin kaupunki, se on yksi maan vanhimmista kaupungeista siirtomaa-aikaisine rakennuksineen. Se on eloisa kaupunki, joka henkii aivan omanlaistaan tunnelmaa. Santiago on Kuuban sulatusuuni. Suurin osa ihmisistä on mulatteja, espanjalaisten, Haitin ranskalaisten ja jamaikalaisten sekä afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Kaikki ovat ylitsevuotavan ystävällisiä. Sävelten kakofonia tunkeutuu kadulle kaikkialta.
Kaupunkilaiset ovat ylpeitä sen kapinnallisesta menneisyydestä. Hyökkäys Monacan kasarmia vastaan to Fidel Gastron julkisuuteen, ja hän julisti pääaukiolla vallankumouksen voittaneen 1.1.1959.
Vallankumous aukio
Santiago de Cuban kaduilla kuvattua autokantaa
Nämä lapset tanssivat salsaa Santiagon kadulla, kävelimme kohti musiikkia hotellilta ja löysimme heidät, yritän myöhemmin liittää myös videonpätkän tuosta tanssista, he olivat todella taitavia. Luulen, että kyseessä oli jonkinlainen sambakoulu.
Linnakkeen seinä kertoo, että kovat taistelut on täällä käyty.
Santiagon vanhaa rakennuskantaa, ovat kauniisti entisöityjä
Tämä vanha mies lauloi sikari huulillaan ihanan puhtaalla tenorillaan minulle serenadin, ihan kylmät väreet kävivät selkäpiissä.
Näitä vanhoja musikantteja riittää
Tämä mies sai lamput autoonsa Karilta.
Välillä istahdettiin juomaan kuumuudessa
Sitten taas takaisin ranlomakohteeseemme
Kävimme purjehtimassa Atlannin valtameressä tämän miehen kanssa tuolla pienellä katamaraanilla, kokemus oli huikean hauska. Vaikka keli näyttää tyyneltä oli merellä tuulta melkoisesti.
Kuubalanen sikari, El Puro. Nykyisin kuubalaiset Purot tunnetaan kaikkialla ja niitä pidetään maailman parhaina . Tehtaan tuottavat vuosittain 350 milj. sikaria, joista 100milj. menee vientiin. ennen vallankumousta sikarimerkkejä oli yli 1000 mutta nykyisin vain kolme tusinaa.
Pitkä lomalento takana. Kone laski aamulla 9.25 Hki Vantaalle. Oli taas mukava palata kotiin. Tuo lomalento vaan on yksi hirvitys, kyllä taas päätettiin ettei enää koskaan Finnairin lomalennolle. Ahtaat tilat ja matka on kuitenkin aika pitkä. Väli Holguin ja Halifax 3,5 tuntia, tarjoiltiin lämmin ateria, kanaa...Kun lento lähti Halifaxista tarjoiltiin lämmin ateria, taas kanaa... Sitten lento suijuikin vain vettä tarjoillessa. Aamulla lentohenkilökunta joi itse kahvia, mutta koko koneellinen jäi ilman aamiaista. Olimme kyllä taas pettyneitä Finnairiin. Monet jatkoivat suoraan vielä matkaa linja-autoilla ja muilla julkisilla kyydeillä. Kolmentoista tunnin lento ja ilman aamiasta. Sanoinkin koneesta poistuessani, että kyllä olisimme kaivanneet aamiaista. No muuten matka oli kyllä mieleen. Kuubassa oli paljon hyvää. Kokoan matkakertomuksen kunhan pari päivää sulattelen ja sitten liitän myös kuvia kertomukseen. Niitä on paljon! Terveisin maailamanmatkalaiset. Arja ja Kari.
Matkakertomus on koottu omista kokemuksista sekä pienestä matkaoppaasta saatu fatktatiedot historiasta ja tärkeimmistä vuosiluvuista.
Tämän kertomuksen alapuolelta löytyy videoita Kuuban matkalta.
https://www.youtube.com/watch?v=Ek3KiUID3go
https://www.youtube.com/watch?v=EzcuYEesXVw
Kuubalainen serenaadi kadulla sekä
lasten salsakoulu kaudulla.