Malesia, Borneo ja Kuala Lumpur 27.1-10.2.2008
Olemme vihdoin täällä, matka oli pitkä, eka päivä meni leijuen. Finnair oli tapansa mukaan vähän myöhässä ja kun vielä jouduimme Frankfurtin ilmatilassa odottelemaan puolituntia ylimääräistä, niin alkoi jo melkein paniikki iskeä, kuinka kerkiäisimme kaikki muodollisuudet ja kuinka löytäisimme Malesian lennolle. No löysimme hyvin Malesian tisikille, mutta kuinka ollakkaan kone oli buukattu täyteen ja meille ei löytynyt vierekkäisiä paikkoja. Sanoimme, että matka on tilattu jo melkein vuosi sitten, että näin ei voi käydä. Valitan sanoi virkailija, kertoi, että voisimme vielä 20min ennen koneen lähtöä yrittää kysellä vierekkäisiä paikkoja. Kävelimme suoraan sisäportin tiskille ja Karin huumorintajulla ja Saksankielentaidolla saimmekin sitten ihan hyvät paikat.
Lennolla alettiin heti tarjoilla pähkinäpusseja ja tuoremehua ja hetki siitä niin jo tuotiin lounasta, olimme menossa kohti yötä ja sitten kun pimeä tuli niin uni ei tullutkaan vaikka kuinka yritettiin. Ihan pieniä torkkuja ja katkonaista unta. Yöllä tuotiin välipalaa keksejä sulatejuustoa ja kakkua sekä tuoremehua ja taas aamulla aamiaista. Olo oli kuin ilmapallolla. Saavuimme aamulla Kuala Lumpuriin, jossa meillä oli koneen vaihto ja odotteluaikaa pari tuntia. Löysimme hyvin koneen lähtöpaikan ja loppuaika meni ihmetellessä suurta kenttää, joka oli jo tuttu viime vuoden matkasta. Seuraava konemme lähti ja taas tarjoiltiin ruokaa kolmesta vaihtoehdosta, tuntuu, että on syöty koko ajan, ei ainakaan tarvitse nähdä nälkää niinkuin kerran Finnairin lennolla kotiin palatessa Vietnamista 17 tunnin lennolla. Meni 5 tuntia ettei koneessa tarjoiltu mitään muuta kuin pullollinen vettä, mutta nyt lennetäänkin Malesian Airlinesillä!
Vähän jannitti kuinkahan meitä ollaan vastassa, kun pääsemme perille. Kyllä vaan oltiin, nimikyltin kanssa ja minunkin nimesi oli tavattu oikein tavuviivaa myöten. No matka kesti kentältä 45min hotellille ja ilma oli todella kuuma, kuljettaja sanoi +35 astetta.Matka kesti 28tja 40 min siitä laskien kun lähdimme kotoa ajelemaan Helsinkiin, siihen asti kun pääsimme hotelliin. Ihana Rasa Ria- hotelli on kovin hiljainen. Ei ole sesonki-aika. Täällä on etupäässä saksalaisia.
Hotellin henkilökunta on todella ystävällistä ja jaksavat aina kysellä kuulumisia ja juttelevat niitä, näitä.Kaksi ensimmäistä päivää olemme nauttineet lämmöstä ja auringosta, kyllä aluksi tuo lepo ja aurinko on ihan paikallaan, mutta Kari alkaa jo olla levoton, joten huomenna lähdemme tutustumaan pääkallonmetsästäjiin ja ylihuomenenna lähdemme lentäen Sandakaniin ja Sepilokiin katsomaan orankeja ja nenäapinoita. Paikka on kuin paratiisi ja sademetsää aivan hotellin vieressä ja ensimmäiset orangit nähty jo hotellin omalla suojelualueella. Kirjoitan nyt vain lyhyesti kun en tiedä onnistuuko tämän tallennus, matka jatkuu. Päivitän tätä sitten taas jossain missä pääsen netille. Terveisin Arja ja Kari Borneolta.
Katson autiota hiekkarantaa...
Hyvin oli rauhallista hotellissa, ei me nyt sentään ainoita oltu
Monet paistattelevat päivää altaalla, mutta me viihdymme meren äärellä ja meressä
Kari videoi ja minä valokuvaan
Kuvaa meidän parvekkeeltamme
Tällä hotellilla on oma orankisuojeluohjelma ja nämä orangit asuvat hotellin omassa sademetsässä
Syömään tulossa
Nämä ovat melkoisia akropaatteja vaikkakin liikkuvat aika rauhallisesti
Kaikkiaan näitä on kolme tässä hotellin sademetsässä
Veitikat muistuttavat aika paljon ihmistä ja ovat kasvoiltaan kaikki erilaisia ja ilmeisiä
Tevehdys täältä Kota Kinabalun kaupungista, olemme vaihtaneet hotellia, nyt olemme kaupungin kauneimmalla rannalla. Kävimme pääkallonmetsästäjä heimon luona ja viitta vaille etten joutunut pataan. Vain hyvin puhallettu nuoli pelasti.todellakin minut valittiin uriksi ja kolme pelottavan ilmeen omaavaa nuorta miestä alkoi tutkia minua syödäkseen, olisin varmasti ollut lihaisa herkku! Kertoivat ilmeellään ettei ole leikin aika. Mitään ei saanut sanoa ja yritin eleilläni anoa armoa. Sitten käteeni annettiin puhallettava nuoli pyssy, johon laitettiin myrkkynuoli ja näytettiin, että pitää osua katossa roikkuvaan ilmapalloon. Ja osuinhan minä!! Huh, huh.
Voittajan tuuletukset
Siellä todellakin oli näitä pääkalloja katossa
Seuraavana päivänä lensimme aamulla Sandakanin kaupunkiin ja näimme ne ihanat hellyttävät orang utahit,kuten heitä täällä kutsutaan. Sepilok on orpojen orankien suojelukeskus, joka palauttaa takaisin sademetsään kuntoutuneet orangit. Ruokinta-aikaan he saapuvat syömään hedelmiä ja maitoa. Suurin osa on pieniä lapsia, mutta joukossa on myös isompiakin.Orangit ovat joskus vähän laiskoja eivätkä viitsi itse hakea ruokaa. He elävät kuitenkin aivan vapaana ja tulevat ruoka-aikaan paikalle. Alueelle ei saa viedä mitään irrallisia esineitä, orangit haluavat matkia ihmisiä ja varastavat kaiken irtonaisen tavaran, jos ovat sillä tuulella.Näimme kaikkiaan 11 kpl meillä kävi hyvä tuuri sillä parina päivänä oli ollut vain kolme orankia syömässä.
Mietteliäs ilme ruokaa odotellessa
Kovin ajatuksissaan tämäkin..
kunnes toinen haluaa samalle oksalle.
Tässä on juuri käyty ruokapöytään
Nopeat syövät hitaat tämä kaveri sai ihan oman banaanitertun
Nämä kaksi ovat erottamattomat kaverukset
Onnistuimme myös näkemään yhden maailman harvinaisimman apinan Proboscis apinan, joita myös "hollantilaisiksi" täällä kutsutaan, johtuen isosta nenästa ja suuresta vatsasta. Näitä apinoita elää vain Borneolla tällä alueella. Tämä apinayhteisö, joita me kävimme tapaamassa, olivat itse muuttaneet alueelle muutama vuosi sitten, kun sadekaudella oli satanut niin paljon, että he olivat lähtennet pois rannikolta. Alueella ruokitaan näitä apinoita ja he tulevat heitä varten rakennetulle lavoille syömään hedelmiä ja heidän herkkuaan pannukakkuja. Mitä suurempi nenä ja vatsa uroksella niin sitä suurempi haaremi hänellä on. Aika vaikuttavia ovat vai mitä?
Tässä komeanenäinen uros on aterioimassa haareminsa kanssa
Äiti ja lapsi
Tällä äidillä on aivan pieni vauva
Pannukakkujen houkuttelemina ne tulivat aika lähelle
Uros kuitenkin ensin syömässä
Muistuttaako tämä "hollantilaista", ehkä kaikkia eurooppalaisia? Iso vatsa ja nenä
Komea on sivuprofiilikin, vai mitä?
Reservaatin portilla
Ihastuimme kovasti tähän hotelliimme Tangun Aruun, joka sijaisti Kota Kinabalussa, siitä oli helppo lähteä käymään kaupungilla ja ostoksilla. Kun olimme vaihtaneet hotellia, niiin tästä hotellista on lyhyt matka myös upeisiin paratiisi saariin, laiva menee joka tunti, eilen teimme retken saareen nimeltä Sabu ja tutustuimme vedenalaiseen maailmaan. Snorklasimme ja kyllä se oli hauskaa nähdä. Uskomaton korallien määrä ja ne ihanat pienet ja isommatkin kalat ja värikkäät, jotka tulevat ruokaa kyttäämään, kun menet veden alle ja näykkivät käsiä ja odottavat ruokaa. Ihmiset ruokkivat niitä, jotta ne tulisivat lähelle. Todella hienoa!!
Tässä sitä ollaan snorklamassa, tarkkaavainen katsoja näkee kalaparven ympärilläni
Aika hyvin onnistunut kuva, kamera vesitiiviissä pussissa ja on edelleen ehjä!
Vesi oli kirkasta ja siellä näki ihania kaloja ja meillä tietysti muistikortti täynnä!!!
4.2 Vielä kertomus retkestämme Kota Kinabalu vuoren lunnonsuojelualueelle ja kuumille lähteille. Mukana oli sama opas,joka meillä oli pääkällonmetsästäjä-retkellä. Matkaan lähdimme aamulla aikaisin sillä matka on pitkä. Meillä on ollut tuuria kelin kanssa, vaikka täällä on kuulemma sadekausi, emme ole sadetta nähneet kuin parina pisarana, nytkin on kirkas ilma.
Lähestymme mahtavaa Kota Kinabalu vuorta, joka on edelleen aktiivinen tulivuori. Jos haluaisi kiivetä huipulle se vaatisi 2 päivän vaelluksen ja kuntomme ei ehkä ole siihen riittävän hyvä. Haluamme kuitenkin nähdä tämän upean vuoren! Menimme ensin vuoren kansallispuistoalueelle ja kiersimme sen ja kävimme museossa, joka on aluella. Näimme myös vuoresta ja kasvillisuudesta kertovan filmin. Sen jälkeen lähdimme kohti kuumia lähteitä, jotka sijaitsevat lähellä. Siellä ensin tutustuimme kuumien lähteiden vedentuloon ja sitten lähdimme kävelylenkille sademetsään. Oppaamme, joka oli asunutkin lähellä oli viihtynyt vuoren sademetsissä kuvailemassa lintuja ja oli muutenkin erttäin kiinnostunut vuoren kasveista ja elämästä siellä. Hän bongaili meille harvinaisia orkideita joita kasvaa vain Kota Kinabalu vuorella ja hän oli myös taitava valokuvaaja ja otti minun kameralani mm kuvan maailman pienimmästä orkideasta. Kävely sademetsässä ei ollutkaan vaan pikku kävely vaan siellä sai todella kiivetä välillä korkeuksiin, korkeuserot olivat aikamoiset. Kun oli päästy polun korkeimpaan kohtaan olikin aika kiivetä näköalatasanteelle, jolta lähti riippusillat, kaikkiaan 5 kpl. Riippusillat sijaitsevat 40m korkeudessa sademetsässä puiden latvoissa. Ne on rakentanut, joku hyönteisiä tutkinut biologi aikanaan ja ne on jääneet sitten matkailijoiden käyttöön. Kokemus oli kyllä aika huikea! En uskaltanut katsoa alas ollenkaan. Etenin polkua pitkin vauhdilla eteenpäin ja vihdoin viimeisellä tasanteelle pysähdyin ja opas sanoi, menitpäs sinä nopeasti läpi.Matkalla oli kuulemma näkynyt vaikka mitä, lintuja ja iso orava. Hikisen ja vaikuttavan sademetsäkävelyn jälkeen olikin aika kokea ihanat kuumat kylvyt. Siellä oli myös yksi todella kylmä allas.
Upea Kota Kinabalu
Keli on kirkas, usein tämä vuori on paksun pilviverhon peitossa
Maisemat ovat todella upeat
Tämän upean perhosen onnistuin kuvaamaan
Tämäkin on perhonen, tämän kuvan otti loistava oppaamme
Tämä yksi maailman harvinaisimista orkideoista oli aidan takana, etteivät orkidea varkaat varasta
Lihansyöjä kasvi, jonka sisällä on makeaa mettä. joka houluttelee hyönteisiä
Oranssi mansikka
Maailman pienin orkidea, oppaan kuvaamana
Tämä pikku veitikka oli jähmettyneenä puun rungolla
Tälläisia riipusiltoja pitkin käveltiin 40 metrin korkeudessa puun latvoissa
Taitaa Karillakin jalat tutista
Vilvoittava kylpy hikisen sademetsäkävelyn jälkeen
Viimeisenä päivänä Kota Kinabalussa, museon ulkopuolella autoja bongailemassa
Automuseot ja museoautot lähellä Karin sydäntä
Kävimme vielä viimeisenä päivänä Manukan saarella snorklaamassa. Saarille kulkee hotellin rannasta puolen tunnin välein moottoriveneitä ja matka kestää 15min. Saarilla voisi myös yöpyä siellä on majoja ja pikku taloja yöpymistä varten ja paljon pieniä ravintoloita, jossa on pikkupurtavasta isompaankin nälkään. Siellä on kiva viettää koko päivä. Tulimme pois viimesellä veneellä klo 16.30.
Täältä ei lähde viestit kännykällä, joten pidetään yhtetyttä blogilla.. Ehkä sitten keskiviikkona kun lähdemme Kuala Lumpuriin niin viestit taas kulkee. Terveisin kaksi matkailijaa maailmalta. Arja ja Kari
No niin viimeiset lomapäivät menossa, nyt ollaan Kuala Lumpurissa ja olemme käyneet kaksoistorneissa joka on täysin maksuton. Meillä oli kello aamulla soimassa kuudelta, sillä torneilla on oltava jo ennen aamuyhdeksää, jos haluaa saada liput. Niitä jaetaan tietty määrä joka tunnille ja sisään päästetään vain noin parikymmentä ihmistä kerrallaan. Olimme paikalla heti klo 8 jälkeen aamulla ja lipunjako-paikalla oli jo runsasti ihmisiä kiemurtelevassa jonossa. Lippuja alettiin jakamaan klo 9 ja jono eteni aika nopeasti ja saimme liput klo 10.45. Menimme aikaa kuluttamaan upeaan KLCC tavarataloon, joka on jo nähtävyys sinänsä. Tälläisiä upeita valtavia tavaratalo komplekseja on Kuala Lumpur pullollaan. Siellä oli kaikki kalliit merkkiliikket edustettuina, mutta oli siellä vähän edullisempi tavaratalokin meikäläisen kukkarolle sopivampi. Nämä hienot tavaratalo kompleksit ovat ilmastoituja ja todella siistejä paikkoja ja wc:t joka kerroksessa. Meidän Lempäälän Ideapark ei ole mitään näihin tavarataloihin verrattuna!
Vihdoin koitti aika mennä tornin välitasanteelle. Sen ylemmäksi ei pääse tavallinen kansa. Ennen torniin menoa esitetään kolmiulotteinen filmi torneista ja paikkan toiminnasta. Kaikille annetaan lasit ennen filmiä, sitten ryhmä jaetaan vielä kahtia ja sitten toinen pääsee ensin jonottamaan läpivalaisua ja siitä sitten hissiin, joka etenee nopeasti kerros sekunnissa. Hissiin mahtuu 26 henkeä ja näköala taso on 41:ssä kerroksessa. Hississä meille vielä kerrotaan talosta ja kerroksista, Yläkerrokset ovat tomistoja,joten sinne ei vierailijoita pääse. Yksi ryhmä pääsee kerrallaan kerrosten väliin kuvaamaan ja kyllä siellä kuvia sitten otettiinkin. Aika on tasanteella rajallinen ja pian meidätkin kutsutaan pois ja takaisin hissillä alas. Palaamme vielä Suria KLCC tavarataloon joka on aivan tornien yhteydessä, tunne on kuin " Liisa ihmemaassa". Sitten yhdistämme samaan reissuun vielä käynnin kuuluisaan tv-torniin, joka sijaitsee aika lähellä kaksoistorneja ja nyt ollaan tv tornissa. Käynti tuolla ylhäällä täällä maksoi 20Myr eli noin 4 euroa/henki ja näkymät ovat vieläkin korkeammalta kuin äskeisessä kaksoistorneissa. Kyllä kuvia taas otettiin. Täällä olikin internet kahvila, joten viimeiset uutiset tänne
Tuonne välitasanteelle pääsee vain parikymmnetä ihmistä kerralla
Tässä jonotetaan lippuja klo 8 aamulla
Välitasanteella kuvataan ahkerasti
Näkymää Kuala Lumpurin kaksoistornien välitasanteelta
Tv-tornin juurella, tuonne ylös olisi tarkoitus mennä
Kaksoistornit tv-tornista kuvattuna
Kuala Lumpuria, isompia ja pienempiä rakennuksia
Meidän hyvätasoinen hotellimme sijaitsee aivan keskustassa lähellä kaikkia kauppakeskuksia ja juuri kun olimme tulossa kaksoitorneilta ja tv-tornista. Hotellin lattiaan oli levitetty punainen matto ja poliisipartio oli ovella kunniakujassa ja henkilökuntaa ovella vastassa kukkakimppuineen. Ajattelimme, että nyt on hotelliin tulossa todella kunnianarvoisia vieraita. Hotelliin tuli pariskunta seurueineen ja turvamiehineen. Me olimme kamerat valmiina odottamassa. Kysyimme mitä vieraita he ovat niin kyseessä oli tämänhetkinen kuningas, sulttaani Tuanku Syed Sirajuddin. He tulivat Kiinalasen uuden vuoden juhlallisuuksiin. Samaan hotelliin!! Ja eikös hetken päästä huomattiin tämän sulttaanin hieno panssaroitu auto hotellin ulkopuolella. Tämän vuoden mallia oleva Rolls Royce! No, Kari oli aivan tohkeissaan siitä autosta, tietysti kuvaamaan piti päästä Kaikki on mennyt tosi hyvin, kyllä kerrottavaa riittää ja lisään blogiin asioita sitten kotimaassa. Jostain syystä tänne ei viestit kulje, täältä kyllä lähtee viestit, mutta tänne ei tule. Kiitos vaan kommenteista ja pian ollaan kotona.Terv. Arja ja Kari
Sulttaanin panssaroitu Rolls Royce
Kuningas ei tarvitse rekisterikilpiä
Matka tehty ja jälleen ollaan kotona! Lento oli pitkä. Ensin Kuala Lumpurista Frankfurtiin 13 tuntia ja Frankfurtissa 4,5 tunnin odottelu Finnairin koneen lähtöön. Onneksi Malesian Airlinesin koneissa on mukava matkustaa, tilaa on enemmän kuin turistilennoilla ja ruokaa tarjotaan jatkuvasti. Lähtömme oli puolenyön aikaan paikallista aikaa. Ensin tajoiltiin suolapähkinöitä ja tuoremehua ja ennekuin tunti oli lennetty niin olikin ilta-aterian vuoro 3 ruokalajin vaihtoehdot, kanaa ja riisiä, kunnon pihvi ja vielä joku kolmas jota nyt en muista. Ruoka syödään myös oikeilla välineillä, ei millään muovisilla välineillä niikuin Finnairilla. Aina on tarjolla jälkiruokaa, hedelmäsalaattia ja usein myös kakkua ja kahvi tai tee. No, lento meni mukavasti heti ruokailun jälkeen sammuivat valot ja ihmiset saivat nukkua rauhassa, lentoemännät liikuivat äänettömästi käytävillä ja huolehtivat ihmisten hyvinvoinnista, tuoden välillä tuoremehu -ja vesitarjottimia. Nukuin koneessa niinhyvin kuin nyt lentokoneessa vain voi nukkua useamman tunnin. Kaikkiaan noin 6 tuntia, välillä heräten asentoa korjaamaan. Karikin nukkui vieressä puhisten. Matkamme jatkui pimeässä, sillä matkasimme yötä kohti. Jossain vaiheessa yöllä tuotiin välipalaa, eli sulatejuustoa ja voileipäkeksejä ja kakkua ja tuoremehua!! Yksinkertaisesti en jaksanut sitä syödä. Kari söi hyvällä ruokahalulla ja taas jatkettiin unia. Koneen arvioitu laskeutuminen oli 5.45 paikallista aikaa Frankfurtiin ja vielä noin 2 tuntia ennen laskeutumista tuotiin aamiainen ja siinäkin oli useampi vaihtoehto erilaisia munakkaita. Kone laskeutui ajallaan.
Meillä ei ollut mitään kiirettä Finnairin jatkolennolle. Mietimme miten aikaa kuluttaisimme! Finnairin virkailija saapui noi 2,5 tuntia ennen koneen lähtöa ja kirjauduimme jo sisään Finnairin puolelle, kun tajusimme ettei sillä käytävällä ole kuin yksi vaivainen kauppa. Ei muuta kuin takaisin ulos ja junalla seuraavaan halliin joka oli täynnä kauppoja, Kuinka ollakkaan se on täynnä erilaisia putiikkeja, joita olimme jo Kuala Lumpurissa nähneet ihan riittämiin ja sitä paitsi hinnat ihan pilvissä Kuala Lumpurin kauppoihin verrattuna. Palasimme sitten takaisin uudelleen turvatarkastuksen kautta Finnairin puolelle. Teimme pienen sightseen kierroksen Frankfurtin kentällä. Olimme siellä toki joskus ennekin seikkailleet.
No, nyt Finnairin kone pääsi lähtemään ajallaan ja oli kiva kun oli päivän tuoreet uutiset Hesarin ja lauantain iltalehden muodossa meitä odottamassa. Lounaaksi tarjoiltiin perunamuusia ja lihapullia, ruisleipää! Kyllä täytyy sanoa, että maistui hyvältä pitkästä aikaa, vaikka ruoka olikin todella hyvää aasialaisittainkin. Lento-aika 2.45 tuntia. Olimme vihdoin Suomen kamaralla ja laukutkin tulivat nopeasti ulos hihnalta. Pieni pelko aina,kun laukut menevät koneenvaihdon kautta, tulevatko perille! Kaikki matkan järjestelyt ovat sujuneet todella upeasti! Teimme ns. räätälöidyn omatoimimatkan. Liput ja hotellit katselimme netiltä valmiiksi Helin matkatoimiston sivuilta, josta sitten järjestelyt tehtiin. Emme tilanneet mitään retkiä valmiiksi, vaan otimme ne paikanpäällä. Kun meitä oltiin vastassa saimme kirjekuoren, jossa oli nippu erilaisia retkiä, joista sitten poimimme meille sopivat retket. Nämä retkijärjetelyt suijuivat aina moittetta ja meitä pidetiin todella hyvää huolta. PASIFIC WORLD DESTINATION EAST oli Helin matkatoimiston yhteityökumppani. He olivat käytettävissämme käytännöllisesti katsoen ympäri vuorokauden. Erityisen kiitoksen saa Nicole Van Straaten, jota kävimme myös toimistolla tapaamassa Kota Kinabalussa, hänelle lupasimme lähettää sähköpostilla kuvia Oranki-ja nenäapinoista, hänen pyynnöstään. No niin tämä matka on takana ja ei kun uutta matkaa suunnitelemaan!!! Terv. Arja ja Kari.
Kyllä on haikea olo kun loma loppuu
Kari aina bongailee autoja, tämä on Frankfurtin kentällä kuvattu