Tansania ja Zanzibar 21.1-6.2.2006
Tähän mennessä on jo kierretty monenlaisia kiertomatkoja, mutta Afrikan safari oli näkemättä. Katsomme aina kaikki luonto-ohjelmat tv.stä, niistä lumoutuneina olimme vain odottaneet sopivaa hetkeä lähteä safarille. Miksi sitten juuri Tansaniaan, siksi, että kuulemamme mukaan siellä näkee takuuvarmasti eläimiä! Niitähän olimme sinne menossa katsomaan. Matkaan olimme valmistautuneet lukemalla kaikki Olli Marttilan Tansanian luontoa kuvaavat kirjat.
Lento Tansaniaan on pitkä ja hankala. Hki-Amsterdam-Nairobi-Arusa. Kun viimein olimme päässeet hotelliimme oli yli vuorokausi matkustettu, päässä humisi kuin edelleen istuisi lentokoneessa. Upea luonto Arusan hotellimme ympärillä korvasi pitkän matkan hankaluudet ne olivat pian unohdettu, oli kuin olisi paratiisissa. Ihania lintujen ääniä ja kaskaat sirkuttivät ympärillä.
Vain pienen siistiytymisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdemme pienelle kavelyretkelle, hotellimme vieressä olevan Dulutijärven ympäri 2.5tuntia kestänyt vaellus helteessä oli aika rankka kokemus yli vuorokauden pitkän matkan jälkeen. Edessä on kuitenkin pitkä autossa istuminen, joten oli kyllä kävelykin ihan paikallaan.
Kaunista Dulutijärven maisemaa
Aikaisin seuraavana aamuna meitä on hotellin parkkipaikalla odottamasssa jeepit, joka jeeppiin mahtui 6 henkilöä ja kaikilla oli oma ikkunapaikka+ että katto nostettiin ylös, kun tultiin kansallispuiston alueelle missä eläimiä bongailtiin. Arusassa tankattiin autoon koko viikon juotavat, eli opas neuvoi kuinka paljon vettä kukin tarvitsee päivää kohti. Myös muut juotavat otettiin Arusasta, sitä ei mistään saa matkan varrelta, paitsi ehkä hotelleilta joissa juomat on kalliita. Meidän kuskimme Aska nimeltään, neuvoi meitä juomien ostossa, hänellä oli auton lattialla vieressään kylmäsäiliö, joka täytettiin jäillä ja sinne upotettiin juomat ja vedet. Alkuperäinen suunnitelma muuttui edellisviikon sateiden vuoksi, joten tarkotus oli aloitttaa Manyaran kansallispuistosta, mutta menimmekin huonojen teiden vuoksi ensin Tarangiren kansallispuistoon.
Meidän jeepit rivissä, näillä oli tarkoitus viikko kulkea ympäri Tansanian luonnosuojelualueita.
Jo matkalla kansallispuistoon näimme ensimmäisen seepran tienposkessa; raatona. Tuntui pahalta.
No matka jatkui, saavumme kansalllispuiston alueelle, jossa heti näimme seeproja ja antiloopppeja ja ensimmäiset kirahvit, huikeaa!! Kirahvi on maailman korkein eläin, joka elää pienryhmissä puustoisella alueella, jossa kasvit ovat helposti saatavilla. Näimme paljon norsuja erikokoisissa ryhmissä, suurimmat ryhmät voivat olla 100 yksilön laumoja.Norsu on maailman suurin maaeläin, rauhallien kasvissyöjä, joka ei yleensä häiriinny lähellä olevasta autosta. Tapasimme erään norsuemon poikasineen, joka oli ylittämässä tietä, niin kyllä emo heristeli meille korviaan ja näytti ettei yhtään lähemmaksi, Emo käveli kohti, joka on yleensä merkki ettei lähemmäksi ole tulemista.Poikanen oli todella pieni vain muutaman kk:n ikäinen, kertoi kuskimme Aska, joka myös on biologi, erikoistunut erityisesti lintuihin. Näimme myös paljon erilaisia antilooppeja lintuja yms.Pienen dikdik antiloopin, joka on vain jäniksen kokoinen noin 50cm korkea.
Ensimmäiset eläimet
Norsu puolusti poikastaan korviaan herisyttämällä ja tulemalla kohti
Dikdik maailman pienin antilooppi korkeus vain 50cm
Näimme myös käärmeen joka lepäili termiittikeossa sulatellen edellistä saalistaan. sen edessä oli kaksi keltakurkkufenkoliinia pieniä peltopyyn kaltaisia lintuja. Käärme oli, joko puffander, yksi afrikan myrkyllisemmistä käärmeistä tai sitten pyton. Aiemmin olimme kyselleet käärmeistä niin meille sanottiin, että jos näette käärmeen safarilla niin saatte olla tosi onnellisia!! En tiedä olinko nyt niin onnellinen tuosta käärmeen näkemisestä, mutta nähtiimpähän sekin.
Kaksi keltakurkkufrankoliinia ja takana makoilee puffander tai pyton, molemmat vaarallisimpia Afrikan käärmeitä
Ensimmäinen yö vietettiin kansallispuiston lodgessa, keskellä tätä upeata luontoa. Kävelylle sieltä ei uskalla lähteä, koska villi luonto on heti ulkopuolella. Sen saimme aamulla tuta, kun elefatti oli juuri hotellihuoneemme oven ulkopuolella söi kaikessa rauhassa hotellin puustoa parempiin suihin. Oppaamme muistututti, että efantit ovat villejä kuitenkin niiden lähelle ei pidä mennä, vaikka vaikuttavatkin todella rauhallisilta ja kilteiltä.
Vietimme kaksi yötä tuossa lodgessa tuolla Tarangiren kansallipuiston maisemissa. Teimme gamedriven aamupäivisin ja iltapäivisin.Näimme kirahveja, seeproja, grantinkaselleja, thompsonin gaselleja, lintuja, afrikapuhveli, impalat, pahkasikoja, paljon lintuja ja strutseja.Vielä emme olleet nähneet yhtään petoa. Odotimme kovasti ensimmmäisen leijonen näkemistä.
Savannikorppikotka. erottaa sisar-lajistaan suomukorppikotkasta, tummasta nokasta ja väristä
Grantingaselli, avoimien ruohotasankojen gaselli, erottaa pienemmästä Thompsonin gasellista valkoisesta perästä, lisäksi kyljen musta vyö joko puuttuu tai ei ole niin selkeästi erotettavissa, Serengetin kierrossa arviolta n. 30 000 yksilöä.
Silasuon maisemia, Apinan leipäpuu
Savanninärhi
Helmikana
Afrikan kafferipuhveli, laumaeläin, esiintyy usein usean tuhnnen yksilön laumoissa painaa n. 850kg
Tarangiressä näimme paljon norsuja
Strutsi maailman suurin lintu. Korkeus 2 m, paino voi olla jopa 130kg. Lentokyvyttöminä liikkuvat pitkin avoimia ruohotasankoja. Uros musta naaras tumman ruskea.
Pahkasika, rypee mielellään kurakoissa, syö ruohoa povillaa etujalkojen varassa,
komeasarvinen Impala
Vesiantilooppi, elää pienissä ryhmissä vesistöjen läheisyydessä
Haarahaukka, yleinen haukkalaji, jota tavataan Ngorongoron kraaterin alueelle, jossa vaanivat lounasta viettäviä turisteja.
Seuraavana aamuna oli pisin ajomatka, mitä jouduimme tekemään koko retkemme aikana. Ajoimme kohti suurta hautavajoamaa ja kohti Serengetin kansallipuistoa. En olisi uskonut, että eläimiä voi nähdä näin paljon, kun jo olimme nähneet! Kun vihdoin päästiin suuren hautavajoman reunalle, näky oli henkeäsalpaava, suoraan alapuolella olevaan ngorongoron kraateriin. Kiersimme tässä vaiheessa ngorongoron ja jatkoimme matkaamme kohti ihmisen alkujuuria Oldopairotkoa.
Huikeat maisemat ngorongoron kraateriin
Suuren hautavajoaman reunalla alhaalla näkyy Ngorongoro.
Oldupairotko, josta on löytynyt maailman vanhimmat alkuihmisen luurangot
Oldopairotkosta on löytynyt maailman vanhimmat alkuihmisen luurangot ja jalanjäljet. Ensimmäinen renkaan vaihto meidän jeepissämme rotkolla. Tie oli todella huono. Siellä söimme eväslounaan, joka hotellista meille ole annettu. Fosiilien iäksi on arvioitu miljoona vuotta. Paikan päällä on museo,johon tutustuimme lounaan jälkeen. Museossa on fossiilien kopiot. Matka kohti Serengetiä jatkuu...
Tämä värikäs kameleontti nähtiin lounaan jälkeen, väri vaihtui meidän nähden vihreäksi
Ennen varsinasta kansallispuiston aluetta saavumme ruohotasangoille, johon suuret gnulaumat aina vaeltavat helmikuussa Kenian puolelta synnyttämään. Alue on noin 4000 neliökilometriä laaja silmänkantamattomiin ulottuva alue.
Gnuantilooppi on savannin klovni, yleinen laumaeläin kaikkialla tasangoilla. Serengetin vaelluskierrossa on 1,2 miljoonaan yksilöä. Tarun mukaan gnuantilooppi mudostui niistä osista mitä muilta eläimiltä jäi jäljelle. Olimme paikalla tammikuun lopulla ja siellä oli jo gnuvasoja syntynyt. Gnulaumoja tuli koko ajan jostain lisää, vaellus on melkoinen ilmiö. Ensimmäiset vasat menevät leijonien suuhun!!!
Pieni vastasyntynyt vasikka ypöyksinäisenä suurella ruohotasangolla,hyvin maastoutuneena
Pian Srengentin portista pääsymme jälkeen näimme aivan autotien vieressä ne ensimmäiset leijonat!! Makailivat varjossa tienposkessa laiskana ja kiltin kissan näköisinä. Välimatkaa meidän ja leijonien välillä ei ollut enempää kuin 1m. Pari kilometriä siitä näimme jo seuraavat leijonat. Kolme eläintä haukotteli ja lepäili puun varjossa, nämäkin tien vieressä.
Ensimmäiset leijonat tienposkessa. Kaikkiaan nähtiin n. 30 leijonaa
Sitten ajelimme Serengetissä ympäri aluetta, kunnes tulimme puun luokse, jossa oli kuollut antilooppi puussa ja jäimme siihen odottelemaan. Kuljettajamme sanoi, ettei muut eläimet kuin leopardi ei voi olla kyseessä. Nyt vain odotellaan, että se tulee syömään. Se on todennäköisesti niin väsynyt saaliiin pyydystämisestä, että sen pitää ensin huilata jossain ruohikossa ennekuin se jaksaa alkaa syömään.
Aikamme odoteltuamme se saapuikin siihen ateriomaan, olimme vain noin 3 metrin päässä puusta, eikä aikaakaan kun ympärillämme oli noin parikymmentä jeeppiä samaa näytelmää katsomassa. Karvat vaan pöllysivän, kun se aloitti eläimen syömisen. Kissa ei välittänyt meistä lainkaan.
Leopardi on helppo tunnistaa, se on tukevampi kuin gepardi ja turkin kuviot ovat värikkäät. Uros painaa 80kg ja naaras 20kg vähemmän. Makoilee päivisin puiden varjossa tai oksalla. Häirittäessä pakenee herkästi, ei päästä yleensä lähietäisyydelle!! Tämän lähemmäksi tuskin haluaisinkaan. Näimme kyllä huikean näytelmän aivan silmiemme edessä.
Antilooppi puussa
Sitten ilmestyi Leopardi
Karvat vaan pöllysivät leopardin syödessä saalistaan.
Majoitumme lodgeen Serengetissä, alue on todella kauniisti rakennettu koptjen ympärille, tarkoittaa eräänlaista kivimuodostelmaa. Seuraavana aamuna lähdemme liikkeelle todella varhain jo heti kuuden jälkeen ilman aamiasta vain kahvi oli valmiina. Teemme aamusafarin ja koemme auingonnousun Serengetillä, aika huikea kokemus ja äänet ovat erilaiset kuin päivällä ja erilaisia eläimiä tavataan heti aurinkonnousun aikaan kuin päivällä.
Auringonnousu Serengetillä ja akaasiapuiden siluetit
Tapaamme mm. kävelevän virtahevon, joka on palaamassa yölliseltä laiduntamismatkaltaan koti lampeensa. Se on kuin suuri sika. Paksukainen joka viettää päivänsä vedessä. Yöllä se nousee laiduntamaan. elää useamman kymmenen laumassa. Puistoissa on lammikoita, joissa on isoja ryhmiä virtahepotja. Haju lammikoissa on aikamoiden.
Auringon nousu ole todella upea taustalla akaasiapuiden siluetti. Palasimme aamiaiselle lodgeemme ja sen jälkeen heti uudetaan safarille. Kuljettajamme Aska oli ainoa ryhmämme kuljettajista, joka huolehti että meillä oli aamuisin kylmää juotavaa, boxi oli aina täytetty jäillä.
Me olimme myös ainoa ryhmä, joille oli neuvottu ostaa Arusasta muutakin juotavaa kuin vettä, meillä oli olutta ja limpparia, joka kyllä maistui safareilla. Joka kerta kun näimme leijonan avasimme oluet sen kunniaksi ja kyllä muissa jeepeissä väki meitä katseli kateellisena, kun kilistelimme oluilla.Kerran sitten kävi myös niin, että oli tavattu useampikin leijona ja oluita oli juotu, kuinka ollakkaan seuraavaan vessapaikkaan oli pitkä matka, eihän siinä auttanut muu kuin pysäyttää auto rauhalliselle paikalle ja lähteä ulos autosta "leijonasafarille"", joka oli ehdottomasti kielletty. Naiset auton taakse ja miehet eteen, puskaan ei ollut asiaa!!
Nämä pantaleijonat ovat seurannassa
Retiman hippoaltaalla, löyhkä ja ääntely oli kova
Näimme todella paljon eläimiä, erilaisia antilooppeja, norsuja, leijonia puussa ja maassa, puhveleita. Näimme kaukana puussa jälleen leopardin, joka hyppäsi hetken päästä alas ja lähti meitä kohti tallustelemaan, pysähteli välillä ja taas läheni meitä, se oli ilmiselvästi saalistamaan lähdössä. se tuli aivan auton viereen käveli ohitse ja teki jo vaanivan liikkeen kohti seuraavaa jeeppiä, he olivat valppaana jo vetämässä kattoa alas jeepistä, kun leoprdi muuttikin mielensä ja lähti jolkottelemaan heinikkoon. Huh tilanne vaikutti täpärältä!!Näimme valtavia laumoja sekä gnuita , että seeproja, näimme leijonan joka oli juuri syönyt saalistaan.
Lehmäantilooppi, suuri antilooppi, jolla on pystyasentoinen luisu kallo ja pystyt sarvet. Elää pienissä ryhmissä
Leijona lepäilee puussa kuuman päivän aikana
Harmaahaikara
Hirviantilooppi, maailman suurin antilooppi, voi painaa lähes 950kg, helppo tunnistaa isosta koosta, urokset harmaita, naaraat punaruskeita, molemmilla voi olla kierteiset sarvet
Serengetin norsut akaasiapuiden varjossa
Kafferipuhveli elää laumassa
Leopardi puussa, kunnes se hyppää alas
Tämä kissa hyppäsi puusta saalistamaan, lähenee uhkaavasti
Katto alas,se hypää kohta sisään
Näitä gnuantilooppeja ja seeproja näki todella paljon välillä silmänkantamattomiin.Liikkuvat yhdessä
Kaksi yötä olimme Serengetin lodgessa ja teimme useita eri safreja ja lähtöpäivän vielä kiertelimme Serengetiäja bongailimme eläimiä, vähän ennen poistumista alueelta, koimme taas jotain ainutlaatuista.
Hyvä kuljettajamme Aska teki taas hienon löydön löysimme gepardiäidin kahden poikasen kanssa. Huikeaa. Makoilivat kuivuneen joen pohjalla, mättään varjossa. Gepardi on maailman nopein maaeläin, nopeus saalistaessa 110km/h. Helppona tuntomerkkinä silmien alapuolelta suupieliin ulottuvat tummat juovat. Ei ole kovin yleinen. Piilottelee päiväsaikaan.
Gepardiäiti poikasineen
Meitä kutsuttiinkin "lucky group". olimme saaneet nähdä niin paljon tavallisesta poikkeavaa. Kuvasimme kaikessa rauhasssa äitiä ja poikasia olimme tämän kuivuneen joen toisella törmällä matkaa korkeinaan 5m.
Sitten oli aika jättää Serengeti ja jatkaa matkaa. Palasimme samaa tietä takaisin.Suurella ruohotasangolla gnulaumat olivat kasvaneet ja näimme kolme leijonaa jotka olivat juuri syöneet, valtava uros ja kaksi naarasleijonaa. Suut veressä, mutta kun näkee nämä eläinmassat niin ymmärtää tämän luonnokiertokulun vaikka se tuntuu kovin raadolliselta.
Seuravaksi olimme menossa vierailemaan Masai-kylään, meitä oli vastassa masai sotureiden ryhmä, jotka lauloivat ja tanssivat tervetulotoivotukseksi. Meille esiteltiin lantamajoja, jotka olivat hämäriä ja pieniä, tuli paloi majassa koko ajan, siellä oli vain pieni laveri, joka oli majan lattiasta korotettu, tarkoitettu yösijaksi. Koiranpennut olivat sisällä majassa, ettei leijonat niitä syö. Keskellä kylää oli aitaus karjaa varten ja aitauksessa oli aina vartioita nukkumassa karjan seurana, muutoin pedot veisivät karjan. Kylä sijaitsi keskellä kuivaa savannia ja matkaa veden äärelle useita kilometrejä ja kaikki matkat kuljetaan jalkaisin. Ei ole elämä helppoa, mutta masait ovat heimo, joka haluavat elää perinteistä elämää.
Masai kylässä.
Yksi rengarikko vielä matkalla Ngorongoron lodgeen. Ilta alkoi jo pimetä kun saavuimme lodgelle, kraaterin reunalle, näkymä oli aivan huikea alas kraateriin. Ngorongoron suojelualue on 8293km2 ja on saanut nimensä kraaterin mukaan Kraateri oli aikoinaan yli 5km korkea tulivuori, joka romahti kasaan, synnyttäen kattilamaisen kraaterin, sen halkaisija on 16-19 km ja pohjan pinta-ala on 304km2. Sitä reunustavat sademetsät ja noin 600m korkeat vuorenhuiput. Pohjalla elää parhaimmillaan 25000 suurta nisäkästä. Petokanta on maailman tihein. Harvinaisin on suippohuulisarvikuono, joita on vain muutama yksilö.
Kolme kertaa vaihdettiin rengasta reissun aikana
Lähdemme heti aamulla liikkelle ja gaselleja ja aivan pienen juuri syntyneen vasan, joka ei vielä kunnolla pysy jaloillaan. Impalan, täplähyeenaperheen, korppikotka, vaippasakaalin, haikaroita, korppikotkia. Näimme leijonan, joka pyydysti seepran. Gepardin, joka opetti poikastaan saalistamaan.
Lerain metsässä näimme urosnorsuja, sillä alueella elää vain vanhoja urosnorsuja, joilla on viimeiset torahampaat jäljellä, syy miksi he tulevat ngoronroon on yksinkertaisti se, että sillä on paljon pehmeää ruokaa, ei tarvitse käyttää, torahampaita puiden kaatamiseen ja muuhun ruuan hankintaan. Naaraat käyvät joskus heitä tervehtimässä.
Näimme suolajärven ja upeat pikkuflamigot ja isot flamigot, sekä afrikan marabun; suurinokkaisen raadonsyöjän, joka taistelee korppikotkien kanssa saaliista. Kaulapussinsa ansiosta se pystyy lentämään korkeammalle kuin mikään toinen lintu. Suippohuulisarvikuono poikasensa kanssa nähtiin vasta seuraavana aamuna kaukoputkella hotellimme parvekkeelta. Upeaa, harmi ettei sitä nähty lähempää.
Serengetistä poistuttaessa, törmäsimme kahteen naaras-ja 1 urosleijonaan
Kafferipuhveli, seuralaisena loisnakkli
Serengetin pohjoisosassa tpaa isoja kirhvi yhdyskuntia
Ngorongoron suojelualue, jonka pinta-ala on 8292 neliökm on saanut nimensä kraaterin mukaan. Kraaterin pohjalle länsireunan Senetonin laskeutumistietä ja ylös noustaan Lerain nousutietä, joka kulkee aivan wildlife Lodgen edustalla . Kraateri on eläimistöltään varsinainen Nooan arkki. Pohjalla elää parhaimmillaan 25000 suurta nisäkästä, petokanta on maailman tihein.
Magadijärven pikku-ja isot flamingot
Ngorongoron upea tummaharjainen urosleijona
Gnut ja seeprat juomassa ngorongoron kosteikossa
Afrikan mMaribu, suurinokkainen raadonsyöjä, taistelee korppikotkien kanssa saaliista. Kaulassa kurkkupussi, jonka ansioista se pystyy lentämään koreammalle kuin mikään muu lintu.
Lerain metsää, vanhat urosnorsut tulevat ngorogoroon syömään ns helppoa ruokaa, heillä on viimeiset torahampaat, he pelkäävät, että ne irtoavat, jos he joutuvat kaatamaan puita.
Korvakorppikotka, höyhenetön pää, raadonsyöjä
Kultashakaali, väriltään tasaisen kellertävä
Leijona oli juuri pyydystänyt seepran
Tämä gepardi opetti kahdelle poikaselleen saalistamista
Magadijärvi
5 jalkainen seepra sanoi oppaamme Aska
Vaippashakaali, pieni alle 15kg petoeläin
Täplähyeena, savannin puhtaanpitlaitoksen edustaja, pitää huolen, ettei turhia raatoja jää tasangolle. Laumaeläin liikkuu 10 eläimen klaaneissa, melko äänekäs otus varswinkin yöaikaan.
Pieni vastasyntynyt Thomsoningasellin vasa. Yleinen pienikokoinen antilooppi, liikkuu suurissa laumoissa. Musta kylkivyö ja tumma peräpuoli MacDonalds peräkuvio. Seregetissä arviolta neljännes miiljoona Thomsonin gasellia osallistuu vuosittaiseen vaellukseen
Impala, yleisimpiä laumassa eläviä antilooppeja. Kaksivärinen, ruskea kylki ilman raitoja, elää kymmenien jopa sadan yksilön laumassa. Ainoastaan uroksilla on sarvet.
Afrikan satulahaikara, siipien kärkiväli yli 2,5 m
Innokkaat luontohaarastajat yhteiskuvassa safarimme päätteeksi.
Seuravana aamuna on aika jättää Ngorongoro. Jatkamme Manyarajärven kansallispuistossa, se on alueista kostein ja rehvin, siellä nähtiin kirahvejä, apinoita ja oliivipaviaani perheen.
Komea oliiivipaviaani uros perhekuntineen
Vesiantilooppi
Sitten on aika palata Arusaan ja hotelliin josta matkamme lähti, silläosa tavaroistamme oli siellä. Siitä jatkoimme matkaa kohti lentokenttää ja Zanzibaria, päästyämme saarelle huomasimme, että kaikkien laukut olivat jääneet Arusaan. Tietysti kaikki olimme harmissamme, sillä kaikki rantalomaan liittyvä vaatetus oli matkalaukuissa. Poikkesimme jo kaupassa ostamassa shamppoota ja hammasharjat ja tahnat yms. No laukut tulivat ennekuin pääsimme uneen illalla. Saimme aivan upean oman bungalovin viikoksi haltuumme, meitä oli kolme, jotka pääsimme majoittumaan näihin luksusbungaloveihin. Muut meidän ryhmästämme majoitettiin rivitaloon vähän kauemmaksi merenrannasta. Meitä oli niin suuri ryhmä, että me, jotka olimme viimeisenä aakkosissa saimme nämä upeat huoneet.
Lomailua Sansibarilla, viikon lepo oli paikallaan sulatella upeaa safarimatkaamme.
Zanzibarilla Stone Tawn, upea ovi siirtomaavallan aikakaudelta, paikallinen opas
Suuri osa orjakaupasta tehtiin Stone Tawnissa
Hotellimme sijaitsi aika kaukana itse Stone Tawnista, joten teimme vain yhden matkan hotellistamme, kiertoajelun, jolla katsastimme suurimmat nähtävyydet ja kävimme torilla mausteostoilla tuliaisiksi. Loppuajan vietimme lähinnä lepolomaa sulatellen näkemäämme safarillamme. Nopesti kului viikko Zanzibarilla ja olikin aika lähteä saarelta kohti Nairobia. Matkalla Nairobiin ilmeisesi lentokapteeni oli hyvällä tuulelle, kun teki vuoksemme pienen mutkan ja näimme kirkkaan sään vuoksi tuon upean vuoren Kilimanjaron aivan läheltä. Lumihuiput sielläkin on sulamassa. Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori ja yksi korkeimmista, jolle pystyy kiipeämään ilman kiipeilyvarustuksia. Vuorella on kolme huippua Shira 3962m, MAwenzi 5149m ja Kibo 5892m.
Näkemiin Zanzibar
Upea Kilimajaro lentokoneesta kuvattuna
Matka oli aivan huikea, mihin sitten seuraavaksi. Mikään matka ei varmasti tunnu tämän jälkeen miltään, kokemus on ollut suuremmoinen.
Sarvikuonot jäivät näkemättä ihan lähietäisyyllä, vain hotellin kaukoputkella näimme ne ngorongoron kraatterissa.Piti ostaa pari postikorttia näistä upeista eläimistä.
Maailmanmatkalaiset Arja ja Kari