Saavuimme Hanoihin Noi Bain lentokentälle aamuvarhaisella. Jännitimme taas tuleeko laukut perille ja ollaanko meitä vastassa, niinkuin oli sovittu. Frankfurtissa oli koneen vaihto. Matka oli pitkä, ei juurikaan nukuttu. Majoituimme Intercontinental hotelliimme aamulla ja meille kuului aamiainen jo tuloaamuna.
Hanoi kaupunkina jakautuu tunnelmaltaan hyvin omaleimaisiin osiin. Keskustassa Hoan Kiem järvi ja sen pohjoispuolella taajaan rakennettu kaupankäynnin vilinän täyttämä vanhakaupunki. Meidän lyhyt 2päivää kestävä vierailumme keskittyi lähinnä näille alueille.
Ajoissa kentällä, kuten näette, aikaa jäi vaikka kuinka paljon, bookkasimme jo netillä itsemme koneeseen. Lento lähtee vasta klo 8.
Tarkistetaan vielä onko liput yms.paperit kunnossa.
Frankfurtissa odotellaan Vietnam Airlinesin lentoa
Matkalla kohti Vietnamia ja Hanoita.
Hyvää lomaa!
Hanoissa hihnalla laukkuja odottelemassa.
Hanoin vanhakaupunki tunnetaan myös nimellä 36 katua, eli 36 Pho Phuong. Se on ihastuttava kujasokkeloineen. Kaikkialla vanhassa kaupungissa on kapeita putkitaloja. Niiden julkisivu, jossa usein kauppa, saattaa olla alle kymmenen metrin levyinen, mutta talo voi olla jopa 50 metriä pitkä.
Kaupungin vilinässä.
Tämä merkillinen rakennus on täynnä ravintoloita ja matkailuneuvonta.
Hedelmämyyjän kadunylitys....
.....sekaan vaan, liikenne on melko kaoottista.
Kauppias myy tuotteitaan.
Ihana kukkakauppa.
Kari ihmettelee tavaratarjontaa, tässä peruukkeja naisille!
Cyckloilla kuljetetaan nykyään turisteja.
Hanoi on Kaakkois-Aasian vanhin pääkaupunki ja sellaisenaan todellinen löytö! Hanoi on ennenkaikkea Vietnamin poliittinen keskus.Hanoin helmiin kuuluvat autenttinen vanhakaupunki. Ranskalaiskorttelit ovat arvokkaiden rakennusten kaunistamia ja ruokailumahdollisuudet ovat valtavat.
Kaupankäyntiä, yrittäjät juoksevat perässä ja tyrkyttävät tuotteitaan.
Hedelmämyyjät nostavat taakkansa turistien harteille, sitten kuvataan ja lysti maksaa 1 dollarin. Kari joutui hedelmämyyjän uhriksi.
Niin kävi myös Matille
Kaksipyöräisillä voi kuljettaa lähes mitä vaan.
liikennettä
Lihakauppa keskellä jalkakäytävää, ei kylmälaitteita tietoakaan.
Hotellimme vieressä oli paikka missä morsiupareja kuvattiin. Näimme lukemattomia pareja.
Tässä kaksi paria yhtä aikaa. Kuvasin omalta parvekkeelta.
Parien ympärillä pyöri aina joukko kuvaajia ja avustajia.
Kaunista hotellialuetta
Sateinen ilma teki utuisen tunnelman. Hotellialuetta.
Hanoilaista arkkitehtuuria.
Pohjoinenjärvialue. Hanoin pohjois-osassa on laajoja järvialueita. Suurin näistä on Ho Tay eli se jossa hotellimme sijaisti eli Läntisen järven rannalla.
Talot ovat kapeita ja kerroksittain rakennettuja. Yksi perhe asuu aina yhtä kerrosta. Alhaalla on usein kauppa.
Olimme viehättävässä ravintolassa ensimmäisenä iltana. Tilasimme Vietnamilaisen menun, johon kuului useampi ruokalaji. Hinta oli vain muutaman kympin euroissa.
Ruukullinen isoja katkarapuja, jotka perattiin meille valmiiksi.
Kalaruokana oli iso snapper, joka perattiin myös meille valmiiksi.
Palvelu oli todella hyvää, kala ei vaan ole hääviä!
Lähdimme kävelylle hotellimme ulkopuolelle ja taas kuvattiin hääparia.
Kukkia myydään kadunvarrella.
Hotellimme lähellä autokauppa, jossa oli Bentley ikkunalla, me menimme sisään kauppaan sitä kuvaamaan.
Upouusi Bentley!
Sosialistista realismia edustava patsas.
Hoan Kiem järven koillisnurkassa on Jademäen temppeli.
Temppelialuetta.
Järveä hallitsee aistikas AURINGONSÄTEEN silta.
Temppeli on omistettu kirjallisuuden jumalalle Van Xuongille, mutta siellä palvotaan myös 1200-luvulla elänyttä sankaria Tran Hung Daoa, kamppailumestariQuan Vuta ja lääkäri La Tota.
Temppeli rakennettiin 1800-luvun alussa pienelle saarelle entisen Khan Thuyn paltsin perustuksille. Kyseinen palatsi oli rakennettu 1739.
Hoi Kiem järven ympäristö on nykyään kaunista puistoa, kun ranskalaiset vuonna 1800-luvulla saapuivat, järvi oli epäterveellinen laguuni, jonka ympäristössä oli tiheään asuttuja hökkeleitä.
Täälläkin kuvatiin hääparia.
Paikallinen väki kuntoilee ja lepää järven ympärillä kiertävän polun varrelle.
Kenkäkaupan jakkarat ovat matalia. Karin oli ihan pakko kokeilla matalaa tuolia.
Ruokatarjontaa riittää....
.....tässä keitetään pho keittoa, joka on kyllä herkkua.
Olut on varsin hyvää ja merkkejä on paljon. Hanoisssa tietysti Hanoi Beer.
Vanhakaupunki on Hanoin vilkkain osa, jossa äänikullissista vastaa yhtä lailla linnut, riksakuljettajat, mopoilijat kuin naiset, jotka myyvät kuka mitäkin harteillaan.
Vanhankaupungni arkkitehtuuria.
kuin myös.
Kari kaupanteossa.
Katukeittiö.
Tässä taitaa tulla perheen päivällinen, kanaa pestiin pesuvadissa jalkakäytävällä!
Tässä kuvaa sähköhässäköistä!
Iloisia ihmisiä.
Tässä hedelmänmyyntiä keskellä katua.
Matkamuistomyymälä.
Kapeita kauppakujia.
Haimme ruokapaikkaa, ja sellainen löytyi kujan perältä...
Ravintolaan piti kiivetä portaita ja paikka olikin todella viehättävä!
Sinne oli tehty pieni museo.
Viehättävää ravintolaa..
..kuin myös..
Terassille tehty erilaisista sateenvarjoista viehättävä katos.
Ruokakin oli hyvää, tässä Karin kevätkääryleet.
Kari pistelee tottuneesti puikolla annostaan.
Ravintolan vessakin oli näin autenttinen ja siisti.
Hotellimme lähellä oli juhlatalo, mikä kertoo hääparien runsauden lahistöllä.
Juhlatilan kaunista puutarhaa.
Foo koiria taas kuvattiin paljon.
Pieni kauppa järven rannalla.
Hoi An.
Terveiset lämpimästä Hoi An:nin kaupungista. Aurinkolomamme on alkanut.
Saavuimme eilen miellyttävän lennon jälkeen, 1,5t. Saimme seuraksemme miellyttävän nuoren miehen Hanoista. Meillä oli varsin rattoisa keskustelu kaikesta mahdollisesta, lopuksi hän vielä antoi käyntikorttinsa, jos tulee jossain matkamme aikana ongelmia, niin voisimme soittaa hänelle niin hän yritää auttaa.
Hotellimme on rannalla, rakennettu varsin kauniin puutarhan keskelle, ranta on tuulinen, mutta allasalue on viehättävä ja hyvin suojassa rannnan tuulelta. Paikka on varsin viehättävä.
Huomenna menemme tutustumaan varsinaiseen Hoi An:in kaupunkiin. Kamerat valmiiksi ladattuna, kuvattavaa lienee paljon!
Hoi An on ikivanha kauppakupunki, jonka katujen varsilla on matalia asuintaloja, kauppoja ja temppeleitä. Sadat vaatturit ja suutarit valmistavat miesten ja naisten pukuja ja jalkineita kaupungin muotiliikkeitä.
Hoi An on ulkomaisten turistien mieluisampia kohteita koko Vietnamissa, sillä kaupunki on rauhallisella paikalla jokivarressa, se on rakennettu matalaksi ( monien talojen kattojen pystyy kurkottamaan). Jos pitäisi valita kohde, jossa voisi viettää kuukausia tai loppuelämänsä, monelle ensimmäinen valinta olisi juuri Hoi An. (sanoo Markus Lehtipuu uudessa Vietnam- kirjassaan).
Taidekauppoja Hoi An:in kaduilla oli paljon.
Viehättäviä yksityiskohtia.
Kuuluisin Hoi Anin nähtävyys on katettu silta, jolla on monta nimeä: Pagodisilta, Kaukaisten ihmisten silta ja yleisimpänä nimenä Japanilainen katettu silta. Silta on Japanilaisten rakennuttama 1500-luvulta ellei peräti aiemmin. Sillain pohjospuolella on merenkulkijoiden suojelemiseksi tehty Japanilaistyylinen pagodi (temppeli). Länsipäässä on kaksi koirapatsasta ja itäpäässä kaksi apinapatsasta. Kerrotaan, että sillan rakentaminen alkoi apinan vuonna ja päättyi koiran vuonna. He ovat päätelleet tästä, että siltaa olisi rakennettu 2 vuotta, mikä on tavattoman pitkä aika näin pienen sillan rakentamiseen tutkijoiden mukaan. Heidän mukaansa eläimet edustavat ilmansuuntia, apina länsilounasta ja koira luodetta. Isä Benigne Vachet, joka toimi Hoi Anissa lähetyssaarnaajana 1675-1683, kertoi muistelmissaan, että sillalla oli paljon kerjäläisiä ja ennustajia, koska siellä oli jatkuvan ihmisvirran vuoksi hyvät apajat!
Edessä Japanilainen silta.
Japanilainen katettu silta.
Katetun sillan kattokoristuksia.
Apinapatsas.
Hei, kaikki Hanoin kirjoitukset ovat hukkuneet bittiavaruuteen, blogin ylläpitäjän vaikeuksien takia. Nyt olemme Hoi An in kaupungissa. Teen noista Hanoin jutuista sitten kotona matkakertomusta ja myös näistä alkupaivien jutuista. Toivotaan, etta nyt kaikki tekstit sailyvät. Blogilla on ollut hieman alkuvaikeuksia. No täksi päiväksi on luvattu sadetta koko päiväksi joten nyt on aikaa kirjoitella blogia. Hoi An on todella viehättävä kaupunki, eilen kiertelimme vanhan kaupungin kujia ja tutkimme kaupunkia. Ostosmahdollisuudet on melkoiset. Tavaraa riittää ja kaikki on halpaa. (Mikään ei saa maksaa mitaan)! Ruoka on erittäin halpaa syömme vain muutamalla eurolla päivä vaikka käytämme rahaa satojatuhansia päivässä joskus jopa miljoonan. Vienamin dongissa on pajon nollia ja niiden kanssa saa olla tarkkana. Hotellimme on rannalla, nyt on vaan ollut melko tuulista. Lämmintä kylläkin, luvassa on todella lämmin viikko aurinkoa jopa +30 ja ylikin .
Ajattelimme tehda täältä parikin retkeä lähialueiden historiallisille alueille. Huen kaupunkiin on täältä mahdollista tehdä päiväretki sen ajattelimme tehdä. Mahdollisesti viela joku toinenkin retki, tarjontaa riittää.
Matti ostoksilla pikkumummo myi pieniä pillejä yms matkamuistoa.
Klaanitalot
Kiinalaiset kauppiaat perustivat Hoi Anissa kuten muuallakin Kaakkois-Aasiassa itsehallinnollisia murreseuroja eli klaanihuoneta, jotka omistivat koulunsa, hautausmaansa, sairaalansa ja temppelinsä Klaanitalo saatettiin omistaa jollekin jumalalle tai ansioituneelle henkilölle ja siihen saattoi kuulua temppeli, mutta se ei sinänsä ollut pyhäkkö.
Klaanitalo
Klaanitalo.
Kari ja Matti ihmettelevä tavaratrjontaa Hoi Anin kujilla.
Kaupunki on todella viehättäv.
Kauniita entisöityjä kauppoja, tässä räätäli.
Tääsä on juuri tuollainen matala katto.
Tervehdys Hoi An:nista, paikka on kaunis, ja itse kaupunkiin on kuljetus hotellille useita kertoja päivässä. Olemme käyneet siellä hotellin bussilla useita kertoja. Ranta jka alla-alue hotellilla on hyvät. Kari jo tietysti on punainen kuin rapu. Me muut saamme aurinkoa hitaammalla tahdilla. Terveiset täältä Hoi An:ista.
Tässä ihanan rantahotellimme allasaluetta.
Olen aivan otettu...
Ensimmäisenä päivänä kävi näin kova tuuli rannalle, mereen ei ollut mitään asiaa!
Hotellialueella oli kaunis puutarha-alue.
Siellä oli myös pieni riisiviljelmä ihan koristeena.
Karppilampia oli parikin kappaletta.
Karikin ihailee kaunista puutarhaa.
Riisinviljelijöiden asumusta kuvaava mökki hotellialueellamme
Hoi An.
Hoi An on kokonaisuudessaan laaja matkailualue. Kaupunki on pieni ja siihen on helppo tutustua jalan. Oikeastaan on pakko, koska keskustan alueella ei autolla saa liikkua.
Hoi An oli aikoinaan Vietnamin alueen tärkein kansaivälinen kauppasatama. Sinne tulivat niin aasialaiset, arabit kuin eurooppalaisetkin vaihtamaan tavaraa ja mausteita.
Aikoinaan alueelle asettuivat asumaan myöhäisen rautakauden aikaisen Sa Huynh -kulttuurin edustajat n. 2200 vuotta sitten. Sittemmin alueelle kehittyi Cham- kulttuuri, jonka tärkein keskus on päiväretken päässä My Son. Cham- kulttuuri kukoisti 900-luvulle saakka. Kaupungin kukoistus ajoittui 1500-luvulle, jolloin eurooppalaiset pääsivät kauppaan. Tuolloin kaupunki tunnettiin nimella Fai Fo. Nimi pysyi käytössä 1950-luvulle asti.
Ihania taloja kasvien koristamina.
Kaunista Hoi Ania.
Kapeita Hoi Anin kujia.
Kuja jonnekin...
Klaanitalo jälleen..
Klaanitaloa sisältä.
Klaanitalon ikkunaluukku.
Hoi Anin katuja.
Kari katsoo taulukosta paljonkohan mahtaa maksaa euroissa...
Kauppatoria.
Paikallinen ruokatori. Aina suosittu korttelin pituinen paikalliseen keittiöön erikoistuvia ravintoloita. Ruokaa laitetaan siistissä rivissä . Listalla paikallisia herkkuja.
Samaa toria.
Loppupää onkin sitten toriyyntiä.
Ulkopuolella on vihannes/kalamyynti.
Nämä naiset myyvät torilla tuotteitaan.. :D
Joenrannalla väkeä kuljetetaan lähisaariin näillä vesibusseilla!
Toinen tulee ja toinen lähtee..
Täyteen ahdettu vesibussi.
Lähtekää jokiristeilylle.. maailman paras kulkuneuvo on tämän kaverin jokivene sanojensa mukaan!
Tässä hänen jokiveneitään!
Hoi An on Vietnamin parhaita herkuttelukaupunkeja, ja täällä voi herkutella jokimaisemassa tai vanhassa arvorakennuksessa.
Tervehdys Hoi An:nista. Missä me yleensä ruokailemme, emme hotellissa! Hotellien ulkopuolelle on pieniä ravintoloista, joita yleensä pidetään yllä pienen perheen voimin. Olemme niitä kokeilleet, ruoka niissa on hyvää, jos syo perinteista Vietnamilaista, listalta löytyy kylla eurooppalaisiakin ateteioita, mutta sitten pelitaito puuttuu. Pizzat eivat ole kovin kummoisia ja pihvit ovat hiukan omistuisia. Mutta Pho-keitto ( perinteinen vietnamilainen)on hyvää ja sen syömme usein alkukeitoksi tai jonkin muun keiton ja pääruuaksi sitten aina maun mukaa. Ruoka on ollut hyvää. Olemme kayneet myös Hoi An:nin kaupungissa illallisella, lähdemme viimeisella linja-autolla ja tulemme viimesella linja-autolla. Joskus linja-auto on niin täynnä, että hotelli maksaa taksin. Hoi An:ssa o kuuluisia ja legendaarisia ravintoloita ja ruokailla saa viehätäavässä ympäristössä. Tässä taas tämän päivän jutut. Terveiset!
Lähdimme välillä Hoi Aniin illalliselle ja kerran vastaa tuli tälläinen iso tarjotin, josta paikalliset kävivät maistelemassa.
Illalliselle menossa. Hotellilta meni ilmainen bussi kaupunkiin useamman kerran päivässä ja joskus bussi oli täynnä niin silloin aina hotelli järjesti ilmaisen taksikyydin. Matkaa kaupunkiin oli hotellilta n. 10km.
Tässä viehättävässä ravintolassa kävimme jopa kaksi kertaa.
Ruoka oli hyvää ja paikka oli viehättävä.
Ravintolan annoksia.
Herkullinen hedelmäsalaatti ja jäätelöpallo.
Vessanovet vanhassa kaupungissa ovat tälläisia.
Morning Glory. Siiisti ja suosittu ravintola, erikoistunut vietnamilaisiin herkkuihin. Kävimme täällä lounaskeitolla, tietysti PHo-keittoa, hyvää oli.
Tässä rantakadun ruokatarjontaa.
Pihviä eivät osanneet kunnolla valmistaa.
Viehättävän hotellimme aulatilaa.
Rantakadulla Kari lauleskelee tytöille.
Hotellialueemme ihanaa kuukkaloistoa,
Hauska kukka.
Hotellimme naapuritontilla oli merkillinen puistoa muistuttava tila erilaisine patsainee.
Rannalla oli nämä komeat leijonapatsaat.
Vartioivat leijonapatsaat.
My Son
Tänään teimme retken My Son nimiseen paikkaan, jossa on Vietnamin vanhimmat arkeologiset löydökset. Temppeleitä, joita on myös hindujumalille perustettu. Amerikkalaiset sotilaat olivat Vietnamin sodan aikana tuhonneet osan, nyt siellä on jonkin verran entisointiä käynnissä..
Veimme kyniä koululle. Ihanat lapset koululla.
Kazimier Kwiatowski oli My Sonin tärkeimpiä tutkijoita, Kari muistomerkin vieressä.
My Sonin aarteistoa.
Tämä hauska kiinalaismies pyysi meitä kuvaamaan itseään omalla kamerallaan, saimme kuitenkin napattua kuvan omaankin kameraamme.
Hoi Anin jokivarsielämää.
Täälläinen vanha alus on joen rannassa.
Joenrantaa.
Täällä on ilo kävellä, kun autoja ei kulje, moottoripyöriä ja mopoja kyllä.
Vanhoja rakennuksia suuri osa on ravintoloita.
Rantaelämää.
Tänään olen uinut Etelä-Kiinan meressä, vesi oli kylla aika ihanan lämmintä, aurinkoa ollaan jonkin verran saatu jo kaikki. Olemme lähdossä syömään Hoi An;nin kaupunkiin. Terveiset kaikilta, viela meillä on muutama päivä tata ihanaa nautintoa ja sitten siirrymme varsinaiseen muurahaispesään. Saigoniin.
Hotellin rannalla on mukavaa loikoilla ja nauttia meren äänestä ja kohinasta. Eilen oli vain pienet laineet ja uiminen oli mahdollista. Tänään nyt heti aamusta on melkoisen kuuma ja taitaa tulla laiskottelu päivä. On niin kuuma, ettei juuri viitsi tehdä mitään muuta, kuin nauttia merestäja pienestä tuulenvireestä josta meren rannalla on mahdollista nauttia. Terveiset!
Ihanaa helteiteessä kelliä Eteleä-Kiinan meressä.
Merivesi on lämmintä kuin linnunmaito.
Karikin uskalsi käydä meressä.
Jokiristely.
Tänään lähdemme käymään viimeistä kertaa Hoi An:nin kaupungissa. Viimeiset ostokset ja ajattelimme tehdä myös jokiristeilyn, kuvata kaupunkia joelta.
Huomenna aamupäivällä lennämme Saigoniin ja siellä sitten taas uudet kujeet! Terveisin matkalaiset.
Lähdössä jokiristeilylle.
Jokivarsimaisemaa.
Vaikka kaupunki on kaunis,sieltä löytyy vähän huonompiakin asumuksia.
Kalatoria.
Kauniita taloja.
Täälläkin näkee jo kerrostaloja.
köyhempiäkin löytyy.
Kalastaja työssään.
Näi se sujuu.
Tulostakin tulee.
Jokimaisemia.
Liikennettä..
Välillä on kapeikkoja.
Pari lintuakin bongattiin.
Tässä juuri palattiin jokiristeilyltä, edessä kuljettajamme.
Kohti Saigonia.
Eilen olimme jokiristelyllä ja oli todella kuuma päivä! Risteilyllä näimme kalastajia puuhissaan ja jokivarren tavallista elämää! Risteily oli vilvoittava tässä kuumuudessa. Iltapäivällä sitten palasimme hotellin rannalle ottamaan viimeiset auringot. Nyt laukut on pakattu ja matkamme kohti Saigonia alkaan puolen päivän aikaan. Palataan asiaan siellä. Lähtö ei ole niin haikea, kun tänaää on satanut aamusta, sade on kyllä nyt tauonnut. Nähdään Saigonissa!
Näkemiin Hoi An ja rantaelämä. Retkiä emme tehneet niin paljon kuin aluksi suunnittelimme, syynä oli kuumuus, joka oli melko tukahduttavaa. Hoi Anissa riitti tutkimista.
Saigon on kaupunki, jossa on 10 miljoonaa asukasta ja 4 miljoonaa moottoripyörää. Kaupungissa ei ole raideliikennettä, eikä yhtään jalankulkusiltaa!! Tervetuloa Vietnamin suurimpaan metropoliin!
Tervehdys muurahaispesästä! Hieno Grand hotelli on keskustassa, josta olemme tehneet kävelyjä. Jalat ovat rakoilla! Ostettavaa riittää niin että silmissä sumenee. Matkalaukun jouduin ostamaan. Halpislaukkuni hajosi, joten uusi tilalle, onneksi tarjontaa riittää! Laukkkuni maksoi vain 1 000 0000 dongia. Miljoonat vain vilisevät silmissä. Saigonissa on todella kuuma +37 . Kadunylitykset ovat sujuneet hyvin vaikka niistä on kovasti varoiteltu. Varovainen tietysti pitää olla. Huomenna alkaa pitkä kotimatka puolen yön aikaan. Saimme pitää yhden huoneen klo 18.00 asti. seuraavaksi sitten kokoan matkakertomuksen kotona ja liitän paljon kuvia. Terveiset kaikilta!
Olemme juuri saapuneet Saigoniin ja odottelemme kaikessa rauhassa huoneittemme avaimia. Hotellimme on Grand Hotell Saigon. Hotelli on 1930-luvulta ja täysin restauroitu, edustaa klassista tyylikkyyttä. Sijaitsee keskustan alueella.
Tyylikäs huoneemme.
Vastapäätä hotellia oli Korealainen ravintola, ensimmäisenä iltana testasimme sen. Söimme puikoilla koko loman ajan.
Alkupalojen jälkeen pääsimme itse asiaan, pääruuat olivat melko tuliset!
Hotellimme eteen ajoi uusi Bentley, sehän piti tietysti kuvata.
Seuraavana päivänä lähdimme kartan avulla suunnistamaan Ben Thannh torille, jossa myynnissä kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Bitexco rakennus sijaitsee aika lähellä hotelliamme, hyvä maamerkki. Se on valmistunut 2011, rakennuksesta tuli heti kaupungin uusi tunnus. Siinä on 68 kerrosta. 8000 neliötä kauppoja varten. Rakennuksen houkutin on 49. kerroksen näköalatasanne.
Katuvilinässä.
Ollaanko kartalla?
Matka-apteekin täydennuystä.
Kari näytää kuinka alhaalla sähköjohdot roikkuvat!!!
Vilinää..
Koiranpentuja kaupan, heti kaivetiin tuttipullo esiin kun jäimme niitä pällistelemään.
Tarjontaa riittää torilla.
Poikkesimme tavaratalossa, Kari ulkopuolella.
Hybridi mersu, ei ole Suomessa.
Karin härveleitä.
Mopoparkki ja yleensä vartija hoitaa aluetta.
Foo koirat.
Kaunista Saigonis.
Ruuhkaa iltapäivällä.
Kyllä Nokiaa vielä arvostetaan täällä.
Löysimme lähistöltä ravainolan, jossa olisi saanut kala-aterioita.
Hummeriakin olisi tarjolla.
Meille riittää Pho keitto, joka on todellinen herkku.
Kyljykset olivat ihan hyviä
Oopperatalo oli kaunis iltavalaistuksessaan.
Autokanta on hyvä.
.
Viimeisenä iltana istuimme uloa katselemaan kadun elämä...
Minulle tuotiin jäätelöä.
Tavaratarjontaa.
Taas menossa.
Hotwllimme koristuksia.
Rakennustyöntekijöt lepäävät ruokatunnillaan.
Täällä odoteltiin saattajiamme.
Täällä sitä odotettiin.
Aika kirjautua ulos huoneestamme ja saimme pitää yhden huoneen klo 18.00. täällä nyt kulutamme aikaa. Syömme vielä iltapäivällä ja illallisen saamme sitten joskus yöllä koneessa! Meillä on ollut hyvällä paikalla oleva hotelli joen rannassa ja kuitenkin aivan keskustassa. Eilen söimme hyvät viimeiset illalliset siistissä ravintolassa aivan hotellin lähellä. Ruoka oli hyvää ja syömiseen kului taas dongeja, vaikka hinta olikin aivan kohtuulline! Seuraavan kerran palataan asiaan Suomessa.
Kotona oltiin eilen illalla, pitkän matkan jälkeen aivan ryytyneenä. Olimme matkustaneet reilut 27 tuntia matkaan lähdöstä. Ja laukut jäivät tulematta, eli jatkavat vielä matkaansa maailmalla. Ne tuodaan kotiin, kun joskus löytyvät. En tiedä jäivätkö laukut Saigoniin, siellä lähtö oli hiukan kaoottisen oloinen. Booking sujui todella hitaasti ja takkusi, ihmiset etuilivat jonoissa yms. Lopuksi kun oli meidän vuoromme, saimme tietää ylläättäen, että olimme olleet 1 vrk:n liian kauan matkassa. Jouduimme lähtemään Immigrationin virkailijan juttusille, jolta piti saada lupa jatkoon. Naureskeleva mies lupasi auliisti, että nyt ei tarvitse maksaa kuin 20€, kun meillä oli vain vrk:n ylitys, jos olisi ollut enemmän olisimme joutuneet maksamaan 2 000000 VND, joka on 71 €. Minkäänlaista kuittia hän ei suostunut kirjoittamaan! Laittoikohan hän rahat omaan taskuunsa? Kuitti kirjoitetaan vain 2 milj. VND summasta,!! No sillä selvittiin eteenpäin ja laukut luvattiin lähettää suoraan Helsinkiin!, Ei tarvitse ottaa ulos hihnalta Frankfurtissa!
Frankfurtissa bookattiin automaatilla ja siellä odoteltiin reilut 4 tuntia ennenkuin Finnairin kone jatkoi Helsinkiin! No siinä meidän kotiin paluu! Vielä ei ole Finnair soittanut mitään onko laukkuja löytynyt. Taitavat soittaa vasta sitten kun tuovat lukkuja kotiin! Muuten matka on ollut hyvä kaikkine järjestelyineen. Näimme kolme hyvin erilaista kaupunkia. Hanoi, Hoi An ja Saigon joka oli mennyt 11 vuodessa harppauksin eteenpäin. Autokanta on nuortunut ja moottoripyörät ovat lisääntyneet, kaupungin syke on valtava. Kirjoitan varsinaisen matkakertomuksen, kun saan kuvat koneeelle.
Eilen perjantaina klo 7.00 aamulla Finnair ilmoitti, että laukkumme ovat saapuneet Tampereelle ja sieltä ne tuotiin taksilla kotiin! Uusi laukkuni, jonka ostin Saigonista tuli sitten kotiin kulmastaan rikkinäisenä. Tein heti Finnairille reklamaation, joka johti siihen, että sain täällä hakea taas uuden laukun rikkinäisen tilalle! Laukkumme olivat kateissa kaksi päivää. Kyselimme tuosta Vietnamin päivän ylityksestä, ja kuulimme, että meitä on todellakin huijattu Vietnamissa Saigonin kentällä. Matkustusaika Vietnamissa on 14 yötä ilman viisumia Suomen kansalaisille! Näihän sitä arveltiin. Nyt kirjoitamme asiasta moneen instanssiin sinne! Vaikka rahoja ei saada takaisin, niin ainakin voidaan varoittaa muita! Huijareita on tietysti joka maassa.