Olemme vihdoin täällä, matka oli pitkä, eka päivä meni leijuen. Finnair oli tapansa mukaan vähän myöhässä ja kun vielä jouduimme Frankfurtin ilmatilassa odottelemaan puolituntia ylimääräistä, niin alkoi jo melkein paniikki iskeä, kuinka kerkiäisimme kaikki muodollisuudet ja kuinka löytäisimme Malesian lennolle. No löysimme hyvin Malesian tisikille, mutta kuinka ollakkaan kone oli buukattu täyteen ja meille ei löytynyt vierekkäisiä paikkoja. Sanoimme, että matka on tilattu jo melkein vuosi sitten, että näin ei voi käydä. Valitan sanoi virkailija, kertoi, että voisimme vielä 20min ennen koneen lähtöä yrittää kysellä vierekkäisiä paikkoja. Kävelimme suoraan sisäportin tiskille ja Karin huumorintajulla ja Saksankielentaidolla saimmekin sitten ihan hyvät paikat. Lennolla alettiin heti tarjoilla pähkinäpusseja ja tuoremehua ja hetki siitä niin jo tuotiin lounasta, olimme menossa kohti yötä ja sitten kun pimeä tuli niin uni ei tullutkaan vaikka kuinka yritettiin. Ihan pieniä torkkuja ja katkonaista unta. Yöllä tuotiin välipalaa keksejä sulatejuustoa ja kakkua sekä  tuoremehua ja taas aamulla aamiaista. Olo oli kuin ilmapallolla. Saavuimme aamulla Kuala Lumpuriin, jossa meillä oli koneen vaihto ja  odotteluaikaa pari tuntia. Löysimme hyvin koneen lähtöpaikan ja loppuaika meni ihmetellessä suurta kenttää, joka oli jo tuttu viime vuoden matkasta. Seuraava konemme lähti ja taas tarjoiltiin ruokaa kolmesta vaihtoehdosta, tuntuu, että on syöty koko ajan, ei ainakaan tarvitse nähdä nälkää niinkuin kerran Finnairin lennolla kotiin palatessa Vietnamista 17 tunnin lennolla. Meni 5 tuntia ettei koneessa tarjoiltu mitään muuta kuin pullollinen vettä, mutta nyt lennetäänkin Malesian Airlinesillä!!! Vähän jannitti kuinkahan meitä ollaan vastassa, kun pääsemme perille. Kyllä vaan oltiin, nimikyltin kanssa ja minunkin nimesi oli tavattu oikein tavuviivaa myöten. No matka kesti kentältä 45min hotellille ja ilma oli todella kuuma, kuljettaja sanoi +35 astetta.Matka kesti 28tja 40 min siitä laskien kun lähdimme kotoa ajelemaan Helsinkiin, siihen asti kun pääsimme hotelliin. Ihana Rasa Ria- hotelli on kovin hiljainen. Ei ole sesonki-aika. Täällä on etupäässä saksalaisia. Hotellin henkilökunta on todella ystävällistä ja jaksavat aina kysellä kuulumisia ja juttelevat niitä, näitä.Kaksi ensimmäistä päivää olemme nauttineet lämmöstä ja auringosta, kyllä aluksi tuo lepo ja aurinko on ihan paikallaan, mutta Kari alkaa jo olla levoton, joten huomenna lähdemme tutustumaan pääkallonmetsästäjiin ja ylihuomenenna lähdemme lentäen Sandakaniin ja Sepilokiin katsomaan orankeja ja nenäapinoita. Paikka on kuin paratiisi ja sademetsää aivan hotellin vieressä ja ensimmäiset orangit nähty jo hotellin omalla suojelualueella.  Kirjoitan nyt vain lyhyesti kun en tiedä onnistuuko tämän tallennus, matka jatkuu. Päivitän tätä sitten taas jossain missä pääsen netille. Terveisin Arja ja Kari Borneolta.

1286448.jpg

Katson autiota hiekkarantaa...

1286714.jpg

Hyvin oli rauhallista hotellissa, ei me nyt sentään ainoita oltu

1286717.jpg

Monet paistattelevat päivää altaalla, mutta me viihdymme meren äärellä ja meressä

1286524.jpg

Kari videoi ja minä valokuvaan

1286721.jpg

Kuvaa meidän parvekkeeltamme

1286549.jpg

Tällä hotellilla on oma orankisuojeluohjelma ja nämä orangit asuvat hotellin omassa sademetsässä

1286550.jpg

Syömään tulossa

1286554.jpg

Kyllä nämä ovat akropaatteja vaikkin liikkuvat aika rauhallisesti

1286559.jpg

Kaikkiaan näitä on kolme tässä hotellin sademetsässä

1286562.jpg

Kyllä nämä ovat ilmeikkäitä vekkuleita