Thaimaa 30.1.2002-15.1.2003

Saavuimme Chiang Main kaupunkiin uudenvuodenaattona iltapuolella. Matka on ollut pitkä, ensin  Bangokiin, jossa vaihdoimme konetta  Noin  tunnin lennon jälkeen olimme perillä.  Majoitus Empress hotelliin. Chiang Mai on pikkukaupunki Thaimaan pohjoisosassa.

Heti päästyämme hotelliin olemme valmiita lähtemään tutkimaan kaupunkia. Kuulimme yömarkkinoista ,jotka ovat hotellimme lähistöllä. Sinne mekin päätimme heti lähteä tutkimaan mitä tarjontaa siellä on. Tavaraa on kyllä todella paljon, kopioita toinen toistaan halvempia. Kaikenlaista krääsää mitä aina tulee kannettua kotiin, joka matkalta. Uudenvuoden juhlinnasta ei juurikaan näkynyt merkkejä. Pari rakettia jossain ammuttiin, mutta ei muuten mitään erityistä näkynyt missään. Kävimme illallisella ja sitten olimme tosi väsyneitä matkan koettelemuksista, joten sitten sänkyyn.

Seuraavana päivänä lähdemme tutustumaan kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Chiang Maissa on buddha-temppeleitä joista muutama merkittävämpi temppeli. Kävimme mm katsomassa Thaimaan suurinta Teak-buddhaa ja monessa muussakin vanhan kaupungin alueella olevassa buddha-temppelissä. Kävimme myös uudehkoissa kauppakeskuksissa, joita on myös tänne noussut. Kaupunkikuva on melko siisti ja kukkia on todella paljon, erilaisia ruukkuistutuksia.

1460614.jpg

Vanhan kaupungin temppeli

1460617.jpg

Kaunista Chiang Main kaupunkia

1460618.jpg

Chiang Main kaupunkia

Seuraavana aamuna lähdimme retkelle kultaisen kolmion alueelle. Laos, Myanmar ja Thaimaa. Retkemme opas oli paikallinen reipasotteinen nainen, Timi. Teimme matkaa pikkubussilla ja meitä oli  mukana 6 suomalaista. Alue on melko vuoristoista ja korkeuserot ovat melkoiset. Aloitimme retken tutustumalla vuoriston pikkukyliin.

Ensimmäisessä kylässä asui  Yao-heimolaisia. Tapasimme kylän asukkaita ja näimme heidän tapojaan ja kulttuuria.  Miehet eivät juuri tee töitä vaan kaikki on naisten vastuulla. He tekevät käsitöitä ja matkamuistoja turisteille. Tämän kylän miehillä on jonkinasteinen huumeongelma.

Sitten oli vuorossa Akha -vuoristo kansa. He ovat tulleet Kiinasta tuhansia vuosia sitten ja he ovat ahkeraa kansaa. Kylän raitti oli siisti ja kaikki aikuiset olivat pellolla töissä. Tapasimme vain erään isoäidin, joka oli jätetty lapsenvahdiksi kylälle. Hän esitteli meille taloa ja valokuviaan.  Näillä ihmisisllä ei ole Thaimaan kansalaisuutta, vaikka ovat asuneet Thaimaassa jo tuhansia vuosia.

Ajoimme kaunista vuoristotietä kohti Myanmarin rajaa. Kävimme niin lähellä kuin vain on mahdollista. Silta erottaa Thaimaan ja Myanmarin toisistaan. Siitä matkamme jatkui kohti varsinaista kultaista kolmioita. Paikka sijaitsee korkella vuorella josta on näkymät kaikkiin kolmeen maahan Alhaalla virtasi mekong-joki, joka ulottuu moneen aasian maahan.

Kovaääniset pitkähäntäveneet ajelivat pitkin mekong-jokea ja muutama vähän isompikin laiva oli liikenteessä. Siitä kulkee myös reitti laivalla Kiinaan. Lounaan jälkeen mekin lähdimme ajelemaan pitkähäntäveneellä kohti Laosia. Korvatulpat olisivat olleet paikallaan matkan ajaksi.

Noin reilun puolen tunnin ajon jälkeen saavuimmekin sitten Laosiin, vain pienen pyähdyksen ajaksi. Paikalle oli tuotu muutamia myyntikojuja ja postikortteja myytäväksi. Vajaan tunnin pysähdyksen jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle takaisin kohti Chiang Maita.

1460620.jpg

Vanha Yao-heimon mummo piippua polttamassa

1460623.jpg

Oppaamme Timi juttelee nuorten Yao-tyttöjen kanssa

1460626.jpg

Akha-vuoristolaiskansaa

1460629.jpg

Takanamme näkyy Myanmar

1460631.jpg

Kultaisen kolmion aluetta eli Laos,Thaimaa ja Myanmarin rajaa

1460634.jpg

Samaa paikkaa

1460638.jpg

Näillä koristeellisilla, mutta äänekkäillä pitkähäntäveneille menimme Laosiin.

1460641.jpg

Laosissa ollaan

Seuraavana päivänä olimmekin ilmoittautuneet elefantti-ja orkideafarmi -retkelle. Aamu valkeni pilvisenä ja sateisena. Matkasimme  ensin linja-autolla elefanttifarmille, jossa näimme kuinka nämä elefantit kylpivät aamukylpynsä joessa. Sen jälkeen seurasimme elefanttien esityksiä. Ohjaajat olivat opettaneet näille suurille eläimille kaikenlaisia temppuja joita he sitten meille esittivät. Satoi melkein kaatamalla.

Esitysten jälkeen lähdimme varsinaiselle elefanttisafarille. Ratsastimme elefanttien selässä turisteille tehdyssä istuimissa, aina kaksi turistia/norsu+ ohjaaja. Norsukävely sateisessa viidakossa oli aika hieno kokemus. Täällähän tietysti sataa paljon, kun sademetsissä ollaan.

Lopuksi vielä pieni matka härkävankkureilla ja sitten olimmekin jo kuin uitetut koirat. Osa lähti vielä lounaan jälkeen lautalla joen virran mukaan ajelehtimaan noin puolentunnin risteilylle. Jätin itse väliin, kun olin niin märkä. Kari oli urhoollisesti mukana lauttamatkalla. Paluumatkalla kävimme vielä orkideafarmilla ja kuinka ollakaan siellä oli tietysti automuseo, joka kiinnosti Karia kovasti.

1460644.jpg

Vettä sataa kaatamalla, kuten näkyy

1460645.jpg

...pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin

1460646.jpg

Norsusafarilla kaatosateessa

1460647.jpg

Upeat orkideat

1460959.jpg

Nämä automuseot ovat Karin heiniä

1460962.jpg

Soma pikku Fiat

Kuljimme erilaisia nähtävyyksiä katsomassa "tuk tukilla", joilla oli helppoa ja halpaa matkustaa ympäri kaupunkia. Elefanttisafarilla tutustuimme Lahtelaiseen pariskuntaan, heidän kanssaan  lähdimme seikkailemaan lavataksilla Wat Phrasing  Doi Suthep temppeliin, joka  tarun mukaan on paikallistanut valkoinen elfantti  vei kuningas King Kuenan (1355-1385)  paikalle ja sinne rakennettiin temppeli 1600-luvulla. Naga-käärmeiden vartioma portti, josta lähtee kaikkiaan 306 askelta korkealle vuorelle, josta on huikeat näkymät Ciang Main kaupunkiin. Itse temppelialue on iso, ja kultaa on paljon, niin että silmiä häikäisee.

1460651.jpg

Tuk tuk:lla pääsee paikoin paljon nopeampaa kuin autoilla

1460648.jpg

Portaat Doi Suthep temppeliin.

1460649.jpg

Kultaa on niin, että silmiä häikäisee.

Sitten olikin aika lentää takaisin Bankokiin, josta meidät vietiin Hua Hiniin bussilla.  Siellä vietimme rantalomaa ja teimme vielä yhden retken legendaariselle Kwai -joelle, jossa oli yöpyminen jokihotellissa. Ensin kuitenkin teimme pikkureissun apinavuorelle,  siellä  oli pieni temppeli ja kävimme katsomassa Hua Hinin kaunista asemarakennusta, jossa myös on kuninkaallinen odotushuone. Kuninkaalla on kesäpalatsi Hua Hinissä.

1460653.jpg

Pitkäkaula-kansa asuu jossain päin Thaimaata, heitä emme tavanneet.

1460657.jpg

Resus-makakit ovat kovia kerjäämään

1460658.jpg

Hua Hin ja apinavuoren kaunista maisemaa

Retki Kwai-joelle olikin historian havinaa. Ajoimme bussilla noin 3tuntia, ensin kävimme sotavankien hautausmaalla, siitä pidetään hyvää huolta paikallisten toimesta.Sitten käynti sovankimuseossa Kachanaburissa ja sieltä jatkoimme matkaa Nam Tokiin. Söimme lounaan ja jatkoimme matkaa pikku-Kwaita pitkin pitkähäntäveneillä lauttahotellille, matka kesti noin 45min.

Majotuimme viehättävään hotelliimme, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, ei sähköä, kaikki luonnon äänet kuuluivat ja myös naapureiden.  Ennen pimeää lähdimme vierailemaan Mon-heimon kylään, joka oli kävelymatkan päässä hotellilta. Kävimme kuuntelemassa paikallisen koulun opetusta.Nämä pienet lapset lauloivat meille myös oman kansallislaulunsa ja sitten myös Thaimaan kansallislaulun. Kiertelimme kylässä ja näimme heidän arkeaan. Sitten olikin aika valmistautua illalliselle hotellimme ulkoravintolaan. Ruoka oli vaatimatonta mutta maittavaa. Illallisen jälkeen Mon-heimolaiset esittivät meille kansantansseja ja lähes akrobaatisia esityksiä. Esiintyjinä oli aivan lapsia. 

Yö hotellissa oli varsin mielenkiintoinen, nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kuuntelin vain yön ääniä. Aamiaisen jälkeen lähdimme takaisin sivistyksen pariin. Pitkähäntäveneillä elefanttisafarille ja siitä lautalla pikku-Kwaita pitkin ajelehtien 1 ohjaajan avulla busseille. Bussit kuljettivat meidät junasemalle, josta meidän oli tarkoitus nousta junaan ja matkustaa junalla Kachanaburin kaupunkiin.

Kwaijoen rantauomaa seuraten junarata kiemurteli kapeaa rataa pitkin eteenpäin. Juna-matka olikin mielenkiintoinen ja ratarakennelmat melkoiset, eivät taatusti olisi Suomessa hyväksyttäviä. Junamatka päättyi Kachanaburiin, jossa tämä kuuluisa silta  sijaitsee. Bussit odottivat meitä asemalla ja veivät meidät katsomaan  Kwaijoen  siltaa. Olimme siellä katsomassa, kun tämä samainen juna, jolla matkustimme ylitti tämän sillan. Silta on edelleenkin toiminnassa, toki sitä on korjailtu vuosien saatossa. Olikin aika palata takaisin hotelliin,  loistava Hilton aivan Hua Hinin parhaalla rannalla, keskustan tuntumassa.

1460664.jpg

Kwaijoki on upea lunnon paratiisi

1460665.jpg

Mon-heimon kyläkoulussa

1460667.jpg

Mon-heimon lasten tanssiesityksiä

1460669.jpg

Lautta hotellimme pikku-Kwain rannalla

1460673.jpg

Jo toisen kerran norsusafarilla tämän matkan aikana

1460673.jpg

Kwai-joen rantaa junasta kuvattuna

1460680.jpg

Legendaarinen Kwaijoen silta ja juna, jossa hetkeä aiemmin olimme matkustaneet

Vielä muutama rantalomapäivä ja niin olikin taas aika palata arkeen ja kotiin.