Ni Hao! Pekigistä. Täällä ollaan vietetty täysiä päiviä. Ensin vierailimme taivaan temppelillä. Taivaan temppeli on Ming-dynastian arkkitehtuurin huipentuma. Mikään muu rakennus ei tavoita keisarillisen temppelirituaalien loistoa ja mystiikkaa yhtä onnistuneesti. Temppeli kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin. Se sisältää maisemoidun puiston, Siellä koimme jo heti kiinalaista arkea. Puisto oli täynnä ihmisiä jotka harrastivat liikunnallisia ja laullisia harrastuksia. Liikuntaa harrastavat kiinalaset ovat todella notkeita ja puisto oli täynnä erilaisia vempeleitä, joilla voi kävellä paikallaan ja venytellä niveliään. Näimme aika huikeita spakaatteja yms. Laulu- ja musiikki harrastus on toinen mistä pekinigiläiset pitävät, siellä näimme miten jokainen voi oppia laulamaan Pekingin opperaa ja laulajia oli todella paljon ja heillä oli opettajat, jotka valmensivat laulua. Olimme suoraan tulleet lennolta ja meteli oli valtava. Kaikki halusivat laulaa yhtä aikaa. Laulajat olivat vierivieressä ja kaikilla oli mikrofonit!

Puutarhat on kauniita ja erityisesti nyt ne olivat koristeltu tulevaa 60-vuotisjuhlaa varten.

Erilaisia liikunnallisia vempeleitä, kaikille vapaat.

Tässä kävellään...

Musiikin harrastaja.

Taivaan temppeli, keisari kävi täällä kiittämässä taivasta kesä- ja talvipäivänseisauksen aikaan sekä rukoilemassa runsasta satoa .Kattoa koristaa yli 50 000 siniseksi lasitettua tiiltä.

Seuraavana päivänä aloitimme ensin Taivaallisen rauhan aukiosta (Tienànmen), jonka yllä on Mao Zedongin kuva, aukio on kyllä valtava, 800 metriä pitkä ja 500metriä leveä. Tällä aukiolla oli Kiinan 60-vuotisjuhla 1pvä lokakuuta, josta varmaan täälläkin näytettiin  telkkarissa. Onneksi lähdimme Pekingistä ennen juhlallisuuksien alkua. Sitten tutustuimme  Kiellettyyn  kaupunkiin , joka on yksi suurimmista nähtävyyksistä.  Kielletty kaupunki oli keisareiden ja kiinalaisen kulttuurin keskus yli 500 vuoden ajan. Palatsimuseo on Kiinan suosituin matkailunähtävyys. Parhaat ovat tietysti Korkeimman sopusoinnus halli. Keskimmäisen sopusoinnun halli ja sopusoinnun vaalimisen halli sekä tietysti sisäpihan palatsit.  Ihmeteltävää riitti. Meillä on todella hyvä opas, joka tietää ja osaa asiansa. Iltapäivällä lounaan jälkeen menimme sitten kesäpalatsiin, joka oli tietysti enemmän minun mieleeni, erityisesti se viehättävä puutarha ympärillä. Kesäpalatsi  oli Qing-keisareiden rakkain retriitti. Siellä on Kiinan suurin keisarillinen puutarha. Kesäpalatsi kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Hyveen ja sopusoinnun puutarhassa on mm upea teatteri, jossa leskikeisarinna nautti Pekingin oopperasta. Pitkäiäisyyden mäellä sijaitseva Pitkä käytävä on maailman pisin katettu käytävä, sillä on mittaa 728 metriä. Kaikista käytävän ikkuinoista avautuu näkymä Kunmingin järvelle, mutta hienointa on taideteokset, jotka on entistetty vuonna 2004. KAikki pysty- ja poikkipuut ja kattopaneelit on kaunistettu maalauksin, kaikkiaan yli 8000 pientä taideteosta. Odottakaapas kun näette kuvat.   Ruoka myös on ollut hyvää, joka päivä erilaisia aterioita.

Kari saastepilvessä  Tienànmen aukiolla  kansansankareiden muistomerkin edessä

Mao Zedongin kuva Kielletyn kaupungin portilla

Kari kielletyssä kaupungissa.

Viimeisen keisarin ajoneuvo, Karin mieleen.

Hoviväen kuljetusvaunu.

Kielletyn kaupungin puutarhaa.

Kesäpalatsin kattokoristeet, pitävät pahat henget loitolla.

Pitkä käytävä kiertää Kunminginjärven rantaa.

Komea kukko koristi kesäpalatsin pihaa, upeassa kukkapyrstössään.

Marmorivene, sen viereltä lähdimme oikealla veneellä  järvelle risteilylle

Kesäpalatsin ihanaa puutarhaa. Todellakin rauhan ja sopusoinnun puutarha. Nimen antoi leskikeisarinna Cixi 1898.

IIllalla olimmekin sitten Pekingin oopperassa. Esitys oli todella loistava, aivan jotain muuta, mitä olimme ajatelleet. Pantomiimi- ja ilman lavasteita oleva esitys.

Kolmantena päivänä lähdimme sitten Pekingin ulkopuolelle Kiinan muurille, kiipeilyvaihtoehtoa oli kaksi, me valitsimme sen helpomman puolen, joka kyllä oli aika rankka meidän mielestämme.   Sitä rakennettiin 600-luvulla ekr. eri herttuakunnille kuuluvista osista ja kun keisarikunta lopulta muodostettiin hallitsija Qin Shi Din aikana 22 ekr, osista muodostettiin yhtenäinen muuri. Yli 300 000 orjaa rakensi muuria 1000 vuotta. Rakennuksen sen aikaisesta hankaluudesta ja julmuudesta kertoo se, että jokaiselle metrille on haudattu vainaja, joka on kuollut rakennusvaiheen aikana.

Ennen muurille menoa kävimme myös Cloisonnen tehtaalla, jossa valmistetaan uniikkia taidemuotoa, joka on saanut alkunsa 1271 Yuan dynastian aikana. Se on eräänlaista metallityötekniikkaa, emalointia. Kaikki työ tehdään käsin, maalaus siveltimellä, pikkutarkkaa työtä. erityisesti sininen kallein väri ja on lähtöisin tuolta alkuajoilta asti. He valmistavat kauniita taide-esineitä, joulukoristeita, maljakoita yms. Meikäläinen osti taidokkaasti siniseksi maalatun munan.

Palatessamme Pekingiin poikettiin vielä Mingien haudoilla. Siellä lepää 13 Ming-dynastian keisaria. Henkitieksi kutsutun tien varrella on tasavälein sijoitettuja eläinveistosparia. Niiden merkitys on jäänyt arvoitukseksi. Kamelien, norsujen ja hevosten joukossa on taruolentoja. Näiden vaikuttavien veistosten jälkeen vastassa on 12 sotapäällikköä Henkitien päähän pystytettiin 1540 marmorinen muistokaari. Se on Ming-kauden onnistuneimpia kivitaiteen saavutuksia.

 

Kiipeilemässä Kiinan muurilla.

Välillä mentiin aika jyrkkääkin ylämäkeä, tämä ei suinkaan ole jyrkin kohta.

Tuonne huipulle asti kiivettiin,onneksi keli oli melkoisen kirkas.

Tässä ollaan yhdellä vartioasemalla.

Kuvaa vartiotornista, kuten näkyy Pekingissä alkoi olla myös ruska-aika.

Tässä ollaan Cloisonnen tehtaalla, paikallisoppaamme  esittelee kaunista maljakkoa.

Tässä tätä kaunista sinistä väriä, ja eri työvaiheessa olevia maljakoita.

Portti Keisari Yonglen haudalle johtavalle yli 7km mittaiselle monumentaaliselle tielle.

Patsasjonoa henkien tiellä  itkupajujen varjossa.

Henkien tiellä.

Keisari Yonglen mausoleumi. Rakennettu 1427.

Pekigiin tullessamme poikkesimme vielä kuvaamassa Olympia-areenan.

Illallisella meillä oli sitten tätä kuuluisaa Pekingin ankkaa. Karin mukaan ei häävi lintu, mutta minä kyllä pidin sitä ihan hyvänä. Puikoillakin syöminen alkaa jo sujua koko porukalta.

Kirjoittelen lisää noiden päivien tapahtumia, kun päästään kotiin. Tänään olemme sitten olleet katsomassa kuinka Hutongeissa eletään. Hutongit ovat satoja vuosia vanhoja kujia, joiden varrella on mielenkiintoisia taloja. Siellä  ajelimme riksoilla ja saimme vierailla erään ihanan mummon kodissa. Kävimme myös katsomassa silkin valmistusta, näimme kuinka ohuesta silkkilangasta kaikki lähtee, sekä koko valmistusprosessin. Sitten olimme shoppailemassa iltapäivän. Terveisin Arja ja Kari Pekingistä. Aamulla jatkamme Xianiin. 

Tässä olemme lähdössä riksa-ajelulle Huyongeihin.

Kapeita Hutongin kujia.

Tämä eniten Kiinan palatsikoiraa muistuttava koira käveli meitä vastaan Hutongeilla. Vähän on surkeassa jamassa.  Koirat ovat muuten statusta tällä hetkellä Kiinassa. Näimme paljon puhdasrotuisia ja hyvinhoidettuja koiria.

Antiikkiliikkeitä Hutongilla.

Tämä puutarha kuuluu sille viehättävälle vanhalle mummolle, jonka kotiin pääsimme tutustumaan.

Tässä on hänen keittiönsä. Varsin hyvä.

Hutongien ruokakortteli.

Isä ja poika kävelyllä Hutongin kujilla, Isä puhui loistavaa Englantia.

Silkin valmistusta ohuen ohuesta langasta kaikkia alkaa.

Tässä silkkiä on venytetty ohuenohueksi harsoksi. Siinä on silkkitäkkien täytettä. Moni osti näitä silkkitäkkejä, niitä on erivahvuisia.