Goa Helmikuussa 2000.
Ensimmäinen Aasian matkamme suuntautui Intiaan. Kulttuuri kiinnosti ja olin lukenut monia kirjoja Intiasta. Intia oli taatusti jotain erilaista Siihen joko ihastuu tai vihastuu. Olin tavallaan etsimässä pakopaikkaa synttärien viettoon. Lähdimme helmikuun puolivälissä.
Ensimmäinen reaktio oli likaisuus ja hajut, jotka kuumuudessa moninkertaistuivat. Joka puolella näki palavia roskakasoja ja niistä lähti pistävä haju. Ensimmäisen päivänä lähdimme heti taksilla Mapusan markkinoille, jossa meidän kimppuumme hyökkäsi heti joukko sisukkaita lapsia. Huutelivat heti suomeksi "tule minu äiti kauppa". He kyllä heti tunnistavat ihmisestä minkämaalainen hän on. Myös "Anttilan hinta Stokmannin laatu" on yksi lempilauseista heidän suussaan. Aluksi tietysti me olimme helppo saalis kauppiaille. Ihmiset ovat todella kauniita ja kauniisti ja siististi pukeutuneita. Naiset perinteisissä värikkäissä shareissaan ja miehillä aina pitkät housut ja kauluspaidat. Enään hajut eivät olleet päälimmäisenä eikä likaisuuskaan vaan nyt alkoi nähdä kauniita asioita.
Mapusan markkinoilla olimme helppo saalis jopa lapsille. "Tule minun äiti kauppa"
Hotellin ranta oli hienohiekkainen ja siellä turistit, kalastajaveneet ja lehmät ja koirat kaikki sulassa sovussa keskenään. Myös rannalla kauppiaat iskevät heti kimppuun. Hotellimme ei ollut aivan rannalla, mutta kuljetus rantaan jeepillä oli tunnin välein. Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja tarjoilu hotellin ravintoloissa uskomattoman ystävällistä. Huoneet siivottiin joka päivä ja lakanatkin vaihdettiin joka päivä. Hotellissa oli järjestetty hieno ystävänpäiväjuhla tanssikilpailuineen. Voitimme tanssikilpailun ja saimme palkinnoksi paikallisesti valmistetun sherry-pullon.
.
Hotellin pitkää hiekkarantaa.
Seuraavana päivänä lähdimme retkelle Dudhasagarin vesiputouksille. Ensin ajoimme taksilla pieneen kylään, jossa sitten auto oli pakko vaihtaa jeeppiin, kun tie oli niin huono. Samaan jeeppiin tuli meidän kanssamme englantilainen lady oman oppaansa kanssa. Lady oli pikku hiprakassa ja samoin oli hänen oppaansa. Heillä tuntui olevan kovin hauskaa keskenään. Hän ei koskaan päässyt putouksille asti, oli liikkaa humalassa ja jalassa oli piikkarit, joilla ei voinut kävellä maastossa. Näkymät olivat upeat ja kävelimme vesiputouksille läpi viidakon. Siellä oli myös pikku apinoita, joille olimme ostaneet banaaneja. Vesiputouksilla oli uintimahdollisuus, emme käyneet uimassa. Mutta kiva oli istahtaa ja nauttia veden kohinasta ja katsella huikeita maisemia. Paluumatkalla poikkesimme eräässä pikkukylässä, jossa oli kaunis Hindulaistemppeli ja siellä oli myös katolinen kirkko "Basilican of Bom Jesus katetdraali", jossa paikallinen pappi kierrätti meitä ympäri katedraalia ja kertoi kirkon historiasta. Matkalla näimme myös miten asfaltointi sujuu intialaisittain. Käsityötä tehtiin paljon mm kivet murkattiin yksitellen pieniksi muruiksi. Illalla myöhään olimme takaisin hotellilla.
Pikku apinat tulevat nätisti kädestä ottamaan banaania
Upeat vesiputoukset takana.
Täällä olisi voinut vaikka pulahtaa veteen.
Menossa Hindutemppeliin.
Basilikan of Bom Jesus katedraali, kynttilät sytytetty, kuvan otti pappi, joka esitteli meille kirkkoaan.
Hipit matkustivat Goalle viettämään yksinkertaista elämää joskus 1970-luvulla ja siellä edelleenkin elää pieni hippiyhteisö. He elävät tekemällä käsitöitä ja musisoimalla. Perinteiset Goan hippimarkkinat järjestetään kerran viikossa ja toiset vielä pienemmät hippimarkkinat aivan hotellimme lähettyvillä. Siellä kyllä nykyään suurin osa myyjistä on paikallisia kauppiaita. Tavaraa riittää ja vaatteita paikka on oikea Intian basaari. Myös pienet lapset kaupustelevat.
Hippimarkkinat Goalaisittain.
"Arja du you remember me?" Poika oli siellä Mapusan markkinoilla myymässä. "Tule minu äiti kauppa".
Vietimme Goalla rantaelämää ja teimme erilaisia retkiä. Meillä oli oma taksikuski, hotellimme edestä itse valittu. Hän oli rauhallinen kuljettaja ja odotteli aina meitä määränpäässä, hänen nimensä oli Vidjoy ja me ristimme hänet Viljoksi. Hän vei meidät kotikylänsä lähellä sijaitsevalle ihanalle ja rauhalliselle rannalle, jossa ei paljon muita turisteja ollut. Sinne piti mennä lossilla joen yli Tutustuimme mukavaan nuoreen mieheen, joka piti pientä ravintolaa rannalla. Rouva valmisti meille ihanaa curry kalaa ja paistoi räiskäleitä . Vietimme siellä ihanan päivän ja Viljo odotteli ja vei meidät illalla takaisin hotelliin.
Viljo meidän ihana taksikuskimme.
Tässä nuoren parin pikku yritys. Hiljaisella rannalla.
Tässä tämä nuori yrittäjä pari.
Ranta on melkein autio.
Intialaiset ovat ystävällisiä ja ainakin hotelleissa myös todella rehellisiä ihmisiä. Meidän hotellisiivoojamme palautti pienen linkkuveitsen kolme kertaa roskakorista pöydällemme, vaikka se oli rikkinäisenä pois heitetty ja viimeisellä kerralla hän tuli soittamaan ovemme kelloa ja kysymään, että onko se veitsi todellakin menossa roskiin ja kun niin vakuuttelimme, että se on rikki niin hän kysyi saisiko hän pitää sen. Ilman muuta meidän puolestamme. Kävelimme usein rantaa pitkin seuraavaan Bagan kylään ja siellä löysimme erään suomenkielisen kyltin, jossa luvattiin valmistaa melkein mitä vain. " Valmistaa tuottaa ja myy hopeaa ja kultaa, sormuksia- Korva-ja kaulakoruja, silkki ja -kashmirilaisia käsitöitä. Hartiahuiveja ja mokkatakkeja ja-puseroita, kiviä jne räätälintyötä." No pitihän se kokeilla, ja todellakin siellä oli ystävällinen suomea puhuva intialainen mies, jolla on suomalainen vaimo. Teetin itselleni jotain vaatteita. Kankaat Intiassa ovat hienoja ja laadukkaita.
Auringonlasku hotellin parvekkeelta.
Tänne Galanguten kylään kävelimme päivittäin rantaa pitkin.
Tälläistakin se Karin piti kokeilla. Huh Huh.
Tämä oli hauska löytö, keskellä Galanguten kylällä
Kyllä oli outo juttu, kun mies ottaa mittoja.
Kaksi viikkoa oli sopiva aika tutustua paikalliseen kultuuriin ja muuten aika pieneen Goaan. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja hymyileviä ja todella kauniita. Kaupustelijat ovat joskus häiritsevän tunkeilevia ja innokkaita. Meidät kyllä Intia valloitti ja mielessä on aina, että sinne pitää vielä mennä uudestaan.
Kävimme myös Etelä-Goalla retkellä, sielläkin ihanaa rantaa riittää.
Bagan rannalla, turistit, lehmät, koirat ja kalastajat sulassa sovussa.
Nämäkin intialaiset ovat turisteja, he halusivat meistä kuvia ja me heistä. Upeat sarit naisilla.
Viimeisenä päivänä Panjabissa ostoksilla. Näin upea mies ravintolan ovella, oli ihan pakko mennä sisään.
Upea pohjois-Intialainen ravintola. Ruoka oli hyvää. Naiset saivat ruusut pois lähtiessä. Mukana Riitta ja Topi Helsingistä.
Nämä miehet tässä ravintolassa halusivat opetella Suomea, lainasimme heille sanakirjan Englanti-Suomi
Myös kansantansseja hotellimme ohjelmassa.