Ihana pakkasaamu ja kuulas keli, kävelyllä heti aamusta. Aurinko paistaa ja pakkasta pari astetta. Kyllä oli mukava käydä kävelyllä raikkaassa aamukelissä. Vielä ei lunta ole satanut, mutta Pudasjärvellä on jo täysi talvikeli, lunta on niin paljon, että hiitää jo voi. Onneksi täällä ei vielä ole lunta. Se tekee lenkkeilyn jo vaikeammaksi,  kun on liukasta, ja tietää lumitöitä. Nyt onneksi Kari osti tuon bopcatin, jolla tehdään lumityöt, tai en minä tee, mutta Kari. Näitä miesten leluja!

Mieli palaa jo kovasti lämpimään maahan, vaikka matkaan on vielä paljon aikaa, kaukokaipuu on kova. On se kummallista, kun edelliseltä matkalta tulee alkaa jo suunnittelemaan uutta matkaa ja jo ennekuin edes seuraava matka on tehty niin mielessä käy, että mihinpäin maailmaa sitten! Olemme päättäneet, että ensi syksynä teemme Kiinan suuren kiertomatkan. Siinä maassa riitää nähtävää monelta kantilta! Olemme kovasti lukeneet ja katselleet ohjelmia Kiinasta ja minä jo viime talvena opiskelin kiinankieltäkin jonkin verran. Pitänee palauttaa mieleen uudestaan. Sitten alkaa olla kaikki Kauko-Aasian matkat jo käyty. Jatketaanko lähi-itää vai lähdetäänkö sitten Etelä Amerikkaan siinä vasta pulma? Afrikassakin on vielä paljon nähtävää.

Sitä ajatusmaailma muuttuu tuolla maailmalla kulkiessa, kun näkee kaikenlaisia ihmisasumuksia ja ajattelee, että näinkin ihminen voi asua. Yritämme aina matkoillamme tutustua paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin, silloin pääsee aina syvemmälle kuin turistimatkoilla. Olemmekin mielestämme matkailjoita, emme turisteja. No mikäs sitten erottaa turistin matkailijasta. Erään erittäin hyvän oppaan sanojen mukaan: turisti saapuu kohteeseen ja pysyy siellä, ei uskalla lähteä tutustumaan paikallisiin eikä ympäristöön. Matkailija taas kulkee ympäri maailmaa avoimin mielin ja aistein vailla ennakkoluuloja ja haluaa tutustua ihmisiin ja kulttureihin. Meille on myös ollut itsestään selvää myös kummilapsi, eli halu auttaa jollain tavalla. Planin ja monen muun kummilapsitoiminnan kautta autetaan ympärillä olevaa yhteisöä ei yksittäistä kummilasta, mutta kummilapsen kanssa pidetään yhteyttä ja hänestä saadaan pari kertaa vuodessa raportteja, myös tytön isä on lähettänyt kirjeitä ja tytöstä on valokuvia. Hän on tällä heltkellä noin 7 vuotias. Kummityttömme asuu Intiassa. Meille oli itsestään selvää, että maa on Intia ja lapsi on tyttö, maassa jossa naisia kohdellaa epäoikeudenmuksiesti. Kaksi kertaa Intiassa käyneenä siellä on ky. asian nähnyt ja kuullut. Autettavaa todellakin riittää. Myös kun matkustaa vieraassa maassa on aina kunnioitettava paikallisia tapoja ja pitää ottaa huomioon paikallisten ihmisten kulttuuri ja muistaa, että olemme vierailijoita.  Kyllä monta kertaa on hävettänyt olla länsimaalainen etenkin Thaimaassa vieraillessa, kun näkee miten länsimaiset miehet kohtelevat Thai-naisia, se on todella alentavaa, ei suinkaa ole näiden naisten vika, että heidän on elätettävä usein koko sukunsa itseään myymällä, se on kovaa bisnestä. Siihen syyllistyy myös suomalaiset miehet. Maailma on paha paikka. Autettavaa ja epäoikeudenmukaisuuksia tässä maailmassa on paljon.  Siinä tuli pohdittua asioita vähän syvällisemmin tällä kertaa.